Aiemmasta pyöräilytekstistä (alun perin FB:ssä) jäi pois purnaus ketjunsuojusten huonosta laadusta. Kaipaan entisaikojen peltisiä ketjunsuojuksia. Nykyiseen 8 v vanhaan Helkamaan joudun hankkimaan jo neljännen ketjunsuojuksen. Kovamuoviset hajoavat pienestä kolhusta!

To 28.6.2012 Kylmää kyytiä polkupyörällä Olen käynyt Kajaanissa Ruuhijärvellä autolla ja pyörällä monet kerrat, mutten vielä koskaan ole pyöräillyt sinne Kivimäen kautta. Olen luullut matkaa pitkäksi ja tietä kärrytieksi ja onhan siellä karhujakin... Tänään sain toisen "rohkean" seurakseni. Kivimäen tie olikin yllättävän hyvä, n. 5 km öljysoraa ja hiekkatiekin leveä eikä sillä ollut paljon kuoppia eikä irtohiekkaa. Mutta kylmää oli. Kotona ja Ruuhijärvellä +8 astetta. Ei onneksi satanut eikä tuulikaan haitannut. Kaipasin pitkiä kalsareita, onneksi olin lähtiessä tyrkännyt kassiin polvisukat ja vedin ne Kivimäessä jalkaan ja tarkenin vähän paremmin. Ruuhijärvellä edes nuotio ei lämmittänyt, poltimme nopeasti makkarat ja joimme eväskahvit ja sitten kotiin. Matkamittarin mukaan reissu Pöllyvaaran juurelta mitattuna oli hieman alle 40 km.

Ahvenanmaalla 2011

Neljäs retki Ahvenanmaalle. Muistelen kahta ensimmäistä, etenkin matkaa 90-luvulla Kainuusta Turkuun. Silloin ”vanhana hyvänä aikana” työnnettiin pyörät junan konduktöörinvaunuun, me itse menimme makuuvaunuun, heräsimme aamulla Turun satamassa, otimme pyörät ja menoksi.

Nyt ei enää ole Itä-Suomen yöjunia eikä Jyväskylästäkään junayhteyttä Turkuun aamulaivalle (bussiyhteyksiä en tutkinut) ja niin matkakumppanini tuli Jyväskylästä Kajaaniin ja lähdimme täältä junalla Turkua kohti. Matka olikin monivaiheinen. Onneksi ei ollut polkupyöriä mukana, vaan vuokrasimme ne Maarianhaminasta. Lähdimme Kajaanista n. klo 21 junalla Ouluun. Siellä puolen tunnin odotus ja 23.41 junalla makuuvaunussa Tampereelle. Juna oli hieman etuajassa Tampereella ja nousimme junasta autiolle laiturille. Sen toisella puolella oli juna, joka ovikylttien mukaan oli menossa Turkuun. Siitä ei kuitenkaan löytynyt vaunua 4, johon paikkalippumme oli merkitty ja niin aloimme ihmetellä ja tutkia aseman ilmoituskaappia ja sieltä löytyikin tieto, että junamme lähtee raiteelta 5 klo 5.56. Sinne kiireesti ja ehdimme mukaan. Junassa sitten kuulimme, että ajolangat olivat poikki ja joudumme vaihtamaan linja-autoon Loimaalla. Niin tapahtui ja bussi veikin meidät Viking-linen terminaalin ovelle. Merimatka Amorellalla meni mukavasti, söimme tukevan lounaan buffetista ja olimme perillä Maarianhaminassa n. klo 14.

Olin ostanut meille pyöräilypaketit Vikingiltä, ns. Pohjoisen saaristokierroksen, n. 100 km neljänä päivänä (27+22+17+35 km). Oli mahdollista ostaa neljäs yö Godbystä ja teimme sen. Haimme pyörät satamaterminaalia vastapäätä olevasta pyörävuokraamosta ja lähdimme varovasti ajamaan vierailla pyörillä. Matkaa ensimmäisenä päivänä oli 27 km. Matkalla viivyimme liian pitkään Lemlandissa kaupassa ja kirkolla (kiinni) ja niin huomasimme, että emme ehdi klo 18 lautalle Svinöön. Nautimme kaikessa rauhassa maisemista Lemlandin – Lumparlandin rajalla ja myös Svinön lauttarannassa. Sitten vielä puolen tunnin merimatka Degerbyhyn Föglölle ja siellä parisataa metriä majapaikkaan, Degerby Mat & Caféseen. Se oli todella mukava paikka, oma WC-suihku ja neljällä majoitushuoneella yhteinen pienoiskeittiö ja parveke. Alakerrassa oli pieni ravintola, missä nautimme aamiaisen. Emäntä oli todelle mukava ja puhui suomea hyvin. Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire minnekään, joten kävin uimassa parin kilometrin päässä, tutustuin paikalliseen ”museoon” ja ennen lähtöä söimme vielä kalakeitot lounaaksi.

Toisena päivänä ajoimme Degerbystä Föglön halki Överöhön, sieltä kaunis merimatka Ejderillä Snäcköhön Kumlingeen ja pyörällä lähelle Kumlingen keskustaa Länsmans eli Vallesmannin majataloon (entinen sairaala/sairastupa), yhteensä 17 km. Överössä oli pieni jännitysmomentti: laivaamme ei kuulu ja rannalla huomasimme ilmoituksen, jonka mukaan olisi pitänyt soittaa viimeistään 10 min. aikaisemmin laivaan ja ilmoittaa, että satamassa on matkustajia. Soitin hädissäni laivaan ja kuulin, että se on ajanut poikkeavaa reittiä ja on tulossa myöhässä. Länsmans värdshus eli Vallesmannin majatalo on entinen sairaala ja hyvä majapaikka, ja erinomaiset sängyt. Aamiainen oli kauniissa juhlasalissa. Illalla oli avoinna kioski, mistä olisi saanut olutta ja väkevämpääkin. Muita asiakkaita oli hyvin vähän, toivottavasti muulloin on enemmän, muuten majatalo ei pitkään pysy pystyssä eikä edes kunnossa. Illalla ajelimme vielä katsomassa keskustaa, löysimme sieltä kaupan, jota ei ole merkitty Ahvenanmaan kartalle (ei myöskään viime kesän Saltvikin kauppaa ja Degerbyn kauppa oli merkitty kartalla kioskiksi) ja viitan kirkolle, mutta jätimme siihen tutustumisen aamuun. Paluumatkalla tutustuimme Fälbergiin, 1808-sodan muistomerkkiin.

Seuraavana aamuna etsimme vaellusreitin/luontopolun lähtöpaikkaa ja kun emme löytäneet, lähdimme kirkolle. Sitä kohti oli vain yksi viitta ja ajoimme ja ajoimme eteenpäin ja luulimme jo ajaneemme ohi, kun Pyhän Annan kirkko löytyi metsän keskeltä. Ehkä kaunein pieni kirkko, minkä olen koskaan nähnyt, seinät ja katto täynnä noin v. 1500 fransiskaanisen perinteen mukaan tehtyjä maalauksia. Lopuksi Kumlingella kävimme kirpputorilla kahvilla ja kaupassa pienillä ruokaostoksilla.

Matka laivalla Kumlingesta Vårdölle Humnmelvikiin sujui hyvin ja nautimme upeista merimaisemista
kuten aiemmillakin merimatkoilla. Niiden takiahan sitä Ahvenanmaalle olin tullutkin: vähän pyöräilyä ja paljon kauniita maisemia ja kalliosaaria. Laivamatkoista piti tänä vuonna maksaa jotakin; Vikingin voucherin mukaan hengeltä 6 euroa, mutta se kattoi kaikki kolme merimatkaa saarelta saarelle. Vårdölläkin pistäydyimme kirkossa. En ollut sitä edellisenä kesänä huomannutkaan tai en ainakaan pysähtynyt katsomaan. Sitten vielä muutama kilometri eteenpäin ja majoittuminen Prästö campingin mökkiin. Emäntä selitti kahdella kielellä illalla, että hän antaa meille illalla aamiaisen ja kahvin termoksessa mukaan. Ihmettelimme kovasti ja tulimme takaisin katsomaan toimisto-ravintolarakennusta ja huomasimme, että se aukeaa klo 9. Kysyimme sitten vielä uudelleen, emmekö voi tulla sinne yhdeksältä aamiaiselle. Sopihan se. Hän oli varmaankin olettanut, että meillä on aamulla kiire Hummelvikiin laivalle. Meillähän ei ollut mitään kiirettä. Seuraavan päivän matka Godbyhyn oli vain noin 15 km.

Illalla ajoimme vielä kilometrin tai pari Bomarsundiin ja kiersimme kävellen linnoituksen ympäri. Se oli yllättävän pitkä kierros. Joskus aiemmin olen ihmetellyt vain paria muurinpätkää. Kävelyllä huomasimme, että päivällä oli ollut Bomarsund-päivät ja että ne jatkuvat vielä seuraavana päivänä eli sunnuntaina.
Huomasimme myös viitan Djävulsbergille ja päätimme käydä siellä seuraavana päivänä. Senpä teimme. Jätimme melko pian pyörät tiepuoleen ja kävelimme pääosan 800 metrin matkasta (ja sama takaisin). Oikeastaan tie ei vienytkään Djävulsbergille vaan sieltä näki Paholaisen vuoren eli korkeimman kohdan vieressä. Mäellä, jonne tie siis vei, oli linnoitusraunio ja aivan upeat maisemat joka suuntaan.

Bomarsundin kentällä oli päivän ohjelma ehtinyt alkaa sillä välin, mutta sitä riitti vielä pitkään ja viihdyimme siellä hyvin. Kuuntelimme mm. kahta hyvää lauluryhmää: Dur-rackarna ja Tranvik Qvinns sekä enemmän tai vähemmän esitelmiä ym ohjelmaa, söimme aitoa Ahvenanmaan pannukakkua luumukiisselin kanssa ja tietysti kahvia. Kirjailija Mikael Paasikivi möi siellä kirjojaan (dekkareita, oletan) ja ostin niistä yhden, joka tapahtuu Bomarsundissa. En ole ehtinyt vielä lukea sitä, olen lopetellut matkalukemisiani.

Bomarsundista jatkoimme kohti Kastelholmaa. Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo sulkeutui, kun sinne ehdimme, mutta alue oli avoin, joten siellä pystyi kiertelemään. Sieltä Kastelholman linnaan, johon ehdimme tutustua puolen tunnin ajan.

Sitten vielä lyhyt pyöräily Godbyhyn. Ajoin Uffe på bergetin ohi, luulin, että se on joku lasten huvipaikka. Siellä olisi ollut näkötorni ja kahvila, kahvila tosin kiinni silloin. Majoituimme Godby hotelliin, joka on entinen sairaala. Hyvä huone ja kylpyhuone, henkilökunta kiinalaisia(?). Hotellissa oli myös baari ja uima-allas, ravintolakin joidenkin mainosten mukaan, mutta se ei ollut toiminnassa. Godbyssä on Thai-ravintola, mutta se meni kiinni jo 20.30, emmekä olisi ehtineet syödä siellä rauhassa. Niinpä menimme paikkakunnan toiseen ravitsemusliikkeeseen eli hampurilaisbaariin. Tilasimme jonkun meksikolaisannoksen, joka oli kepablihaa ja ranskalaiset perunat sekä vähän tulista kastiketta. Kelpasi kyllä nälkäisille. Kahvia ei ollut valmiina, mutta meille keitettiin tuoretta. Hyvä palvelu ja näytti olevan hyvin suosittu paikka.

Viimeisenä päivänä ajelimme sitten rauhalliseen tahtiin pyöräilyreittiä pitkin Maarianhaminaan. Veimme siellä pääosan tavaroista laivaterminaalin lokeroon ja kiertelimme kaupungilla. Museossakin kävimme. Kuuden maissa palautimme polkupyörät vuokraamoon ja menimme tutustumaan museolaiva Pommerniin, siellähän turistin täytyy ehdottomasti käydä! Olimme siellä muutamaa minuuttia vaille klo 18 ja lipunmyyjä sanoi paikan menevän kiinni klo 18. Ihmettelin kovasti, kun olin mielestäni lukenut, että se on avoinna klo 19 saakka. Käännyimme pois, mutta tutkin vielä ilmoitustaulua, ja sen mukaan Pommern on heinäkuussa avoinna klo 19 saakka. Vähitellen lipunmyyjä uskoi meitä ja pääsimme sisään! Laiva on kyllä tutustumisen arvoinen. Olen ollut siellä sisällä edellisen kerran lähes 30 vuotta sitten, joten oli korkea aika tutustua siihen uudelleen.

Laiva Helsinkiin lähti vähän ennen puolta yötä. Menimme suoraan hyttiin. Sängyt eivät olleet valmiina, eikä missään näkynyt ohjeita, miten ne avataan. Aikamme niitä ihmettelimme ja lievällä väkivallalla sain alasängyn auki. Yritimme väkisin kiskoa myös yläsänkyä auki, kunnes seuralaiseni huomasi jonkun vivun sängyn päädyssä. Me olemme pitkiä naisia ja ihmettelimme, miten 155-senttiset ylettyisivät avaamaan yläsängyn. Tai laivan baareissa pitkään viihtyneet osaisivat.

Ahvenanmaa -tekstiini liitin alun perin joitakin kuvia, mutta blogspot ei suostunut julkaisemaan tekstiäni, oli joku HTML-ongelma. Tänään tallensin saman tekstin uudelleen ilman kuvia - ja julkaisukin onnistui. Jospa yritän vielä muokata eilistä tekstiä!

Pyöräilyä Ahvenanmaalla

Viime kesänä jäi ”merta ja pyöräilyä” –retki kesken. Olin suunnitellut myös ainakin osittaista Ahvenanmaan kierrosta, mutta aikapula esti sen silloin. Olen pyöräillyt kahdesti aikaisemmin Ahvenanmaalla. Noin 15 vuotta sitten ystäväni A:n kanssa vuokrasimme pyörät Maarianhaminasta ja kiersimme lenkin Mhamina –Eckerö – Saltvik – Prästö – pyörälautalla Lumparlandiin – Mhamina. Oli kiva reissu, mutta Getan puuttuminen jäi harmittamaan. Toisella kerralla noin 12 vuotta sitten lähdimme omilla pyörillä Kustavista reittiä Brändö –Kumlinge – Föglö – Kökar – Korppoo – Nauvo – Houtskari – Nauvo. Silloin oli hyvin helteiset ilmat, kuten tänäkin kesänä.

Tänä kesänä (2010) heinäkuun alussa lähdin myös liikkeelle Kustavista. Koska Itä-Suomen yöjunaliikenne on lopetettu, jouduin yöpymään Kustavissa ennen varsinaista retkeä. Yövyin Vuosnaisissa lauttarannassa Boris ja Mariksessa, joka oli muutamaa päivää aiemmin siirtynyt uusille isännille. Yövyin viehättävässä mökissä eli Satamakabinetti Sofiassa, aivan meren äärellä. Mökki oli sisältä romanttisen kaunis, seinät paneloitu ja katto tapetoitu ruusutapetilla!

Seuraavana päivänä matka alkoi lauttamatkalla Brändöön ja pyöräilyllä saaren läpi Torsholmaan, josta matka jatkui toisella lautalla. Brändö oli lievä pettymys – 12 vuoden takainen muistikuva oli, että lähes koko saaren läpiajon ajan molemmilta puolilta tietä näkyi merta ja kallioita. Nyt niitä näkyi lähinnä vain silloilta, tien varret olivat pusikoituneet ja puut kasvaneet näkemäesteiksi 12 vuodessa. Harmi. Onneksi sentään siltamaisemia eivät puskat pysty pilaamaan.


Lautoilla oli runsaasti pyöräilijöitä matkalla Hummelvikiin Vårdölle Ahvenanmaalle. Lauttamatkalla oli upeat maisemat. Laiva ei missään vaiheessa ollut avomerellä, vaan koko ajan saaristossa. Lautta poikkesi matkalla kolmessa satamassa, Lappo, Kumlinge ja Enklinge. Ulkona kannella en paljon uskaltanut oleilla, pelkäsin ihon palamista.

Ensimmäisen yön Vårdöllä vietin Sandösund campingin mökissä. Leirintäalue on kauniilla paikalla meren rannalla ja merellä ui joutsenia. Mökkiin olisi mahtunut neljäkin henkilöä. Yhteiset keittiö- ja muut sosiaalitilat olivat siistejä ja hyviä. Pihalla oli lisää ruokailutilaa. Yritin käydä uimassakin. Kahlasin ja kahlasin, mutta ei tullut 20 senttiä syvempää. Lopulta istuin pohjaan ja loiskutin vähän vettä päälleni. Myöhemmin kuulin, että saunarannassa olisi ollut kunnon uimaranta.

Olin juuri ennen matkalle lähtöä ostanut kirjaston poistomyynnistä Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija –kirjasarjan viimeisen osan. Luin sen junamatkalla tunnelmaan päästäkseni ja jätin sitten Sandösundiin.

Seuraavana aamuna ajoin Simskälan läpi pyörälautalle. Matkan varrella on Anni Blomqvistin kotitalo, mutta en huomannut opastetta sinne, joten ajoin ohi. Olin arvioinut matkan pituuden pyörälautalle väärin, matka oli vajaa 4 km ja olin luullut että se on yli 10 km. Niinpä ajoin turhan nopeasti ja jouduin odottamaan veneen lähtöä pitkään! No ei se mitään, ilma oli kaunis, maisema upea, nautin olostani, jatkoin aamiaisen syöntiä ja kirjoittelin matkapäiväkirjaa. Pyörälautalle (Kajo) tuli myös suomalainen perhe: isä, äiti ja kaksi poikaa, vanhempi 7 v ja pienempi 2-3 v.

Venematkan jälkeen huomasin, että matkaa Saltvikin Kvarnbohon oli vain 10 km, senkin olin arvioinut väärin! Olisi pitänyt hankkia parempi kartta, edellisten matkojen kartta on ilmeisesti ystävälläni A:lla ja kotipaikkakunnan kirjakaupasta en löytänyt karttaa. Tämä 10 km oli melko raskas matka, melkoisia ylämäkiä, hellettä ja kova vastatuuli. Olin Kvarnbossa yllättävän väsynyt. Olin varannut majoituksen Runnerödin mökkikylästä, jossa olimme yöpyneet ensimmäisellä Ahvenanmaan matkallamme. Mökki saattoi jopa olla sama kuin silloin. Mökin varustetasoa oli parannettu, siinä oli nyt jääkaappi, liesi sekä mikroaaltouuni, ja terassi oli laajempi. Täällä sauna olisi ollut ilmainen – jos sen olisi itse lämmittänyt. Uimassa kävin heti sinne tultuani. Mökkikylän takana on pieni järvi tai lampi (tien toisella puolella olevassa järvessä ei voine uida).

Illemmalla lähdin vielä ajelemaan. Aioin käydä Kastelholmassa, mutta matkalla ei näkynyt mitään opasteita sinne, enkä ollut tutkinut karttaa tarkasti ja niin ajoin melkein Godbyhyn saakka korkealle sillalle. Käännyin takaisin ja tutkin lähellä olevasta infotaulusta, miten pääsisin Kastelholmaan. Laiskistuin kuitenkin ja tuumasin, että olen sen jo kahdesti nähnyt, jääköön tällä kertaa. Edelleenkin ihmettelen, miksei Etelään päin Saltvikista ajaville, edes pyöräilijöille, ollut opastetta Kastelholmaan (ja Bomarsundiin). Ilmeisesti minun olisi pitänyt kääntyä Kullohon vievälle tielle, eikä ajaa suoraan eteenpäin. Kastelholman sijasta ajoin sitten Saltvikin kirkolle, mutta se oli suljettu. Niinpä sitten Kvarnbon kauppaan ja mökille ruokaa lämmittämään.

Seuraavana päivänä matka jatkui Getaan. Ajoin Nääsistä Daglösan ja Tjudön kautta. Olipa kaunis reitti. Mäkinen, mutta tuntui kuin alamäkiä olisi ollut enemmän. Paljon avaria maalaismaisemia, paljon punamullalla maalattuja rakennuksia. Tjudösta Getaan päätietä, jolla ei ole juuri piennarta ja liikenne oli melkoisen vilkas. Getassa jäätelöä, tutustuminen Pyhän Yrjänän kirkkoon, eväiden täydennys kaupassa ja sitten mäkeä ylös Getan vuorelle. Soltunaan (mökkikylä + kahvila + ravintola) vei toista kilometriä pitkä mäki. Luovutin melkein heti ja työnsin pyöräni ylös. Monet muut ajoivat ylös saakka, jopa peräkärryn kanssa.


Mökkini oli upealla paikalla, reunimmainen mökki kalliolla, maisema kaukana olevalle merelle. Mökkikylässä on hyvä siisti yhteiskeittiö, jossa on mm. jääkaappi ja mikroaaltouuni sekä hyvät siistit sosiaalitilat. Vieressä on vanha rakennus, entinen huoltorakennus? jota purettiin. Mökkini, samoin kuin Kustavin mökki, opetti nöyryyttä; kummassakin piti varoa päätään oviaukossa ja katon nurkalla. Aika monta kertaa kolhaisin pääni, lippalakki tai kypärä suojasi pahemmilta vammoilta.

Soltunasta lähtee luontopolku, jonka varrella on mm. luolia. En nähnyt polun alkupäätä (onneksi!), mutta sentään reitin näköalatornille, joka oli lähellä ja josta oli upeat maisemat joka suuntaan. Yhdellä suunnalla näin ne maisemat, joiden läpi olin päivällä ajanut, muilla suunnilla pääasiassa merta (ja metsää). Myös lapsille oli oma seikkailupolkunsa.

Aamulla nautin kahviossa hyvän aamiaisen ja lähdin kohti Hällötä, josta pyörälautalla Skarpnåtöön. Lautta (moottorivene) oli suurempi kuin Simskälan lautta. Kyydissä oli lisäkseni vain saksalainen perhe, isä, äiti ja kolme lasta. Vanhin enintään 10 v, nuorin vaippaikäinen. Edellisenä päivänä tuli Getaan iso ryhmä pyöräilijöitä pyörälautalta. Ehkä se on suositumpi suunta. Matkani jatkui pyöräreittiä pitkin kohti Eckerötä. Sinne en kuitenkaan mennyt, vain sillalle saakka. Lounastauon pidin sillankorvassa venevajan laiturilla ja kävin sillalla maisemia ihailemassa.

Olin vasta edellisenä iltana varannut majapaikan seuraavaksi yöksi Gottbystä Djurviks Gästgårdista. Ajelin sinne rauhalliseen tahtiin pyöräreittiä pitkin. Olin vahingossa ajaa Maarianhaminaan saakka, onneksi huomasin opasteen: Maarianhamina 10 km. Muita opasteita en siinä nähnyt, mutta onnekseni lähdin oikeaan suuntaan ja kohta tuli vastaan opaste johonkin muuhun majapaikkaan Djurvikissa. Majapaikkani oli ihanalla paikalla meren rannalla. Minulla oli huone huoltorakennuksessa, jossa oli normaalivarustuksen lisäksi paljon oleskelutilaa. Heti saavuttuani lähdin uimaan ja merivesi oli uskomattoman lämmintä. Se oli myös kirkasta, vaikka jotain levämöykkyjä siinä uiskentelikin. Aamulla kävin myös uimassa, silloin vesi oli huomattavasti viileämpää, ei kylmää kuitenkaan.

Vähän ennen puoltapäivää lähdin ajelemaan kohti Maarianhaminaa. Olin joskus suunnitellut, että palaan päivälaivalla takaisin Turkuun ja sieltä Helsinkiin katsomaan sairasta äitiäni. Tutkittuani aikatauluja huomasin, että reitti oli turhan mutkikas eikä minulla ollut myöskään varattuna pyörälle paikkaa junaan. Niinpä päätin lähteä yölaivalla Helsinkiin, mikäli saan paikan. Sain hytin yölaivaan ja sitten piti vain miettiä, miten aika kuluisi lähes puoleen yöhön saakka. Lopulta aika kului ihan mukavasti, ajelin tai työntelin pyörää ympäri kaupunkia jätettyäni pyörälaukut sataman lokeroon. Välillä väsytti ja ensin istuskelin Lilla holmenilla, sitten loikoilin uimarannalla tuulipuseron ja Helsingin Sanomien päällä. Sitten palasin taas takaisin kävelykadulle lueskelemaan lehtiä ja nauttimaan suloisen lämpimästä illasta. Mitään Maarianhaminan nähtävyyksiä en lopulta käynyt katsomassa, Pommerniakin vain ulkopuolelta myöhään illalla.

Edellisenä kesänä jotkut tapaamani pyöräilijät moittivat Ahvenanmaan yöpymismökkejä. Kuten edeltä näkyy, oli minulla hyvä tuuri mökkien suhteen – kaikki olivat siistejä, kaikissa hyvä sänky ja kaikissa hyvät ja siistit yhteiset tilat.

Tulipa taas pitkä teksti. Silti suosittelen seuraavaa linkkiä. Siinä tytöt ovat käyneet samoilla paikoilla kuin minä eri Ahvenanmaan retkilläni. Soltunassa ovat yöpyneet samassa mökissä kuin minä?
http://users.jyu.fi/~annauvi/kuvia/ahvenanmaa/
Polkupyörällä Ahvenanmaalla 17.-24.7.2006
Kertomus siitä mitä tapahtuu, kun melko kokematon pyöräilijä saa älynväläyksen lähteä fillarilla Ahvenanmaalle. Pohjalla oli tuota ennen ehkä noin 40 kilometria pyöräilyä, edelliskesinä ei yhtään.. Matkakaverina oli…

Helsingin seudulla

Vanha pyöräilykaverini neiti A on päättänyt lopettaa pitkät pyöräretket vai vaelluksiksiko niitä pitäisi kutsua. Tänä kesänä hän vielä suostui tekemään kaksipäiväisen retken Helsingin seudulla. Niinpä ajoimme yhtenä päivänä Vantaalta Martinlaaksosta Sipooseen Boxiin ja seuraavana päivänä sieltä takaisin.

Retkemme onnistui hyvin, sää suosi – oli lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Pari vesipisaraa satoi ensimmäisenä päivänä, mutta ne eivät edes kastelleet meitä.

Menomatkalla olimme tutustumiskohteeksi valinneet Ikean, koska meistä kumpikaan ei ollut koskaan käynyt missään Ikeassa. Tutustumisen jälkeen totesimme, että taisi olla myös viimeinen kerta, kauppa ei meitä innostanut. Kahvijonokin eteni tuskastuttavan hitaasti ja maitokahvi oli tosi pahaa instantkahvia, omenapiirakka ja pehmis hyvät ja lopuksi join vielä cappuccinon, jotta sain pahan kahvin maun pois suusta.

Pistäydyimme myös Storörenissä. Olen muutaman kerran käynyt siellä äitini kanssa katselemassa merta sekä syömässä tai kahvilla . Hän liikkuu nykyään hyvin huonosti, ikää jo 94 v. Tarkistin, pääseekö Storörenin ravintolaan pyörätuolilla, ei pääse, ei edes rollaattorilla.

Sipoossa Box bed and breakfastissa meillä oli upea 2 huoneen majoitus kahvilarakennuksen yläkerrassa. Viihdyimme koko illan parvekkeella nauttimassa kauniista maalaismaisemasta.

Paluumatkaa emme ajaneet kehä kolmosen viertä, vaan Tapanilan ym. kautta. Jossain siellä jakeluauto oli vähällä liiskata minut, se kääntyi yhtäkkiä eteeni kevyen liikenteen väylälle. Sain jarrut pohjaan eikä kuski varmaan huomannutkaan minua. Ystäväni oli takanani ja huusi ääneen säikähdyksestä.

Paluumatkalla teimme myös luontoretkiä, tutustuimme Tammiston suojelualueeseen ja Haltialan metsään ja Pitkäänkoskeen. Kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja.

Ajomatkaa tällä retkellä oli leppoisat 85 km eli noin 42 km päivässä.

Merta ja pyöräilyä (sekä tuulta ja sadetta)

Jo pitkään olen haaveillut pyöräilystä Saariston rengastiellä, halunnut päästä merelle ja pyöräilemään saarilla. Ajatuksissa oli myös mahdollisuus mennä Ahvenanmaalle. Tänä kesänä sitten päätin toteuttaa retken; suunnittelu jäi hataraksi enkä myöskään päässyt lähtemään riittävän aikaisin – aikaa ennen toista matkaa jäi liian vähän.

Ensin ajoin junalla Suomen poikki ja olin Turussa tiistaina 7.7. kahden aikaan. Silloin alkoi sataa, ensin vain vähän, mutta siitä se sitten lisääntyi. Lähdin ajamaan Paraisille, missä oli ensimmäinen majoitusvaraus Sattmarkissa. Alkumatkasta oli hyvä pyörätie, mutta Paraisilla se muuttui kauheaksi. Autotie vieressä oli tasainen ja suora, mutta pyörätie mutkitteli oikealle ja vasemmalle ja ylös pikkunyppylöitä ja isompiakin – ja tietysti sitten alaskin. Pääosa pyörätiestä oli hiekkatietä, tosin melko kovaa. Pyörätie vaati niin voimia kuin rohkeuttakin ajaa. Liian raskaiden laukkujen kanssa pikkunyppylätkin tuottivat vaikeuksia – jopa työntämällä. Seuraavana päivänä, kun pääsin Nauvon puolelle, tein päätöksen, etten koskaan enää pyöräile Paraisten läpi.

Sattmarkissa yövyin savesta ja oljista tehdyssä mökissä metsän keskellä – tai siltä se näytti, mökki oli oikeasti 100 – 200 m parkkipaikalta. Mökki ei ollut kovin kaunis, mutta tilava ja siisti. Kolmen mökin yhteinen huoltorakennus käsitti kaksi todella siistiä käymälää ja kaksi siistiä ja tilavaa suihkuhuonetta sekä kuivaushuoneen. Viimemainittu olikin parasta paikassa säästä johtuen.

Aamulla jatkoin matkaa kohti Korppoota. Melko pian tulin retken ensimmäiselle lautalle Prostvikiin ja siitä alkoi hyvä tie. Maisema lautalta oli upea kumpaankin suuntaan. Rantakalliot olivat punaista kiveä kuten monin paikoin myöhemminkin. Päivä oli retken helteisin ja sain käsivarteeni pienen palovammankin.

Päivän toinen lauttamatka oli Pärnäsistä Retaisiin. Korppoossa majoitus oli Röda Husetissa. Viehättävä punainen puutalo löytyikin helposti kirkon läheltä ja sain sieltä pienen ja sievän huoneen, oman wc:n ja suihkun. Talo täyttyi vähitellen muilla asukkailla, pääosin pyöräilijöillä. Yhteisen keittiön ansiosta siellä tapasi muitakin ja sai runsaasti juttuseuraa.

Seuraavana aamuna satoi. Olin aikonut jatkaa matkaa yhdeksän lautalla Houtskariin, mutta jäin vielä odottelemaan sään kirkastumista. Matkaan lähti kuitenkin kolmihenkinen miesporukka. Ihmettelin heidän matkavarusteitaan, niitä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan. Sadevarusteena yhdellä oli jätesäkki. Minulla oli raahattavana kaksi isoa sivulaukkua ja reppu. Milloinkahan minä opin karsimaan matkatavarat vähempiin?

Sade vain jatkui. Muutin sitten suunnitelmia, jäin Röda Husetiin toiseksikin yöksi ja luovuin ajatuksesta käväistä Ahvenanmaalla. Seuraavana aamuna lähdin yhdeksän lautalle Galtbyhyn – joka perjantaina lähtikin vasta 9.50, matka-aika n. 30 min. Muistissani oli Houtskarista Iniöön menevän lautan lähtöaika 12.15 ja matkaa Mossalaan 27 km, matkalla kaksi lyhyttä lauttamatkaa. Eli aikataulu siihen oli tosi tiukka. En käynyt Houtskarin kirkolla – olen käynyt siellä kerran aikaisemmin – ja ajoin sitten niin lujaa kuin jaksoin. Kivimon lautalle pääsin odottamatta, seuraava Björkön lautta oli vastarannalla. Olin Mossalan satamassa viime hetkellä eli viimeinen lautalle ehtinyt matkustaja. Tämä oli merenkulkulaitoksen valkoinen lautta tai melkeinpä laiva, m/s Antonia ja maksoi minulta 5 € ja pyörältä 2 €. Lauttamatkalla Mossalasta Iniön Daleniin sai nauttia ihanista merimaisemista tunnin. Iniön puolella jatkoin pyöräilyä rauhalliseen tahtiin, aikaa n. kahdeksan kilometrin matkaan oli runsas tunti. Huomasin muutenkin, ettei minulla ole kiire enää minnekään ja niin tutkin kirkon ja menin ennen Skagenin lauttaa olevaan Lolas serviceen lounaalle. Paikka oli viihtyisä ja lounas monipuolinen ja herkullinen. Valitettavasti ei ollut mitään silakkaruokia tarjolla.

Seuraava kaunis puolen tunnin merimatka vei Iniön Kannvikista Kustavin Heponiemeen valkoisella m/s Auroralla. Koko päivän oli minusta sisämaan kasvatista ollut myrsky, mutta paikallisten mielestä enintään kova tuuli. Tuuli oli sentään suosinut minua, se oli pääasiassa myötäinen. Lauttamatkoilla sai nauttia paitsi upeista maisemista myös mukavasta matkaseurasta. Kaikilla tämän päivän lautoilla oli keski-ikäisiä pyöräileviä pariskuntia, jotkut lapsineen, ja niin oli hauska kuulla matkakokemuksista ja suunnitelmista.
Heponiemessä majoituin Wanhan luotsiaseman matkustajakotiin (B & B). Se on todella hyvä paikka meren rannalla. Huoneeni ikkunasta avautui merimaisema, saapuessa meren kohina oli korvia huumaava, seuraavana aamuna oli lähes peilityyntä. Illalla kävelin vielä rannalla ja ajelin katsomaan Kustavin savipajaa, jossa on paljon muutakin nähtävää kuin savikeramiikka. Illalla rupattelin pitkään mukavan keski-ikäisen pyöräilevän pariskunnan kanssa. He olivat onnistuneet saamaan ylimmän kerroksen näköalahuoneen, jossa on 6 tai 7 ikkunaa eri suuntiin ja parveke. Toivottavasti Wanha luotsiasema jatkaa vielä toimintaansa, vaikka nykyinen isäntä onkin jäämässä eläkkeelle ja rakennus on myynnissä.

Illalla mietin pitkään, mitä tekisin jatkossa. Lopulta päädyin vaihtoehtoon Taivassalon Hakkenpäästä Velkualle, vaikka lautta sinne lähteekin vasta iltapäivällä neljältä (ja aamulla yhdeksältä). Niinpä minulla oli rauhallinen päivä. Aamulla pistäydyin Heponiemessä vierasvenesatamaan ja siellä olevaan Laura Peterzenin vaatemyymälään. Taivassalossa työnsin pyörän Kaitaistensalmen sillan yli. Onpa mahtavan korkea silta ja upeat maisemat joka suuntaan.

Taivassalon kirkolla ostin litran mansikoita, menin istumaan (entisen?) linja-autoaseman katokselliselle penkille nauttimaan kesästä. Matkalla Hakkenpäähän oli museo, johon kävin tutustumassa, melko pinnallisesti tosin, ja juomassa pullakahvit. Hakkenpään satamassa odottelin lauttaa toista tuntia. Lautta oli jälleen maksullinen ja maksoi peräti 3 + 2 euroa. Matka kesti varmaan yli tunnin, koska lautta kävi kolmessa satamassa ennen Velkuan Teersaloa. Ihastelin, miten liukkaasti tottuneet lautankäyttäjät osaavat ajaa autonsa lautalle ja pois. Hädin tuskin ehdin tajuta, että lautta pysähtyi satamaan, kun yksi auto oli jo maissa ja toinen sisällä.

Teersalossa oli sinä päivänä Velkuapäivä, mutta valitettavasti kaikki oli jo ohi, kun lauttamme laski satamaan. Satamassa oli vielä iso purjelaiva Esmeralda (?) ja siellä kahvia. Kalakauppa oli jo tyhjä, jäätelökioskia hinattiin pois eikä muutakaan ollut kuin olutta tarjolla. Luulisi, että olisi kannattanut pitää myyntiä ja ehkä jotain ohjelmaakin vielä lautan saapumisen jälkeen.

Matka jatkui kohti Merimaskua. Reitillä oli muutama tosi pitkä ja raskas ylämäki. Komea Kirkonsalmen siltakin oli matkalla. Yövyin Taattisten tilalla ja se oli paljon suurempi paikka kuin arvasinkaan. Tilalla oli saapuessani lauantai-iltana käynnissä häät, rippijuhlat ja polttarit. Rippijuhlat olivat siinä talossa (pakaritupa?), jossa yövyin. Oli vähän noloa kävellä juhlijoiden ohi ja välillä ryhmän läpikin pyöräilyvaatteissa, vaan minkäpä sille mahdoin.

Aamulla söin hyvän aamiaisen, joskin ihmettelin sitä, ettei tarjolla ollut mitään silakoita tai muuta kalaa, vaikka ollaan Rymättylän naapurissa. Pari iltaa aiemmin televisiossa oikein valitettiin sitä, että ihmiset eivät syö enää silakoita. Söis kun sais. Sitten kohti Naantalia, yli hyvin korkean Särkänsalmen sillan (työnsin pyörän, nautin maisemista ja kuvasin) ja Naantalin lähellä oli vielä yksi komea silta ennen autoille tehtyä tunnelia. Nautiskelin kauniista vanhasta puutalokaupungista, kirjoittelin postikortteja ja istuskelin rannalla syömässä jäätelöä. Sitten Turkua kohti – mutta pyöräilijöille ei ollut minkäänlaisia opasteita pois Naantalista. Infossakaan ei osattu neuvoa, miten pääsen pyörätielle Turkua kohti. Minut neuvottiin kartalla näkyvälle isolle tielle – kun sinne saavuin, huomasin, että se on moottoritie ja niin meni sormi suuhun. Onneksi pian huomasin pyöräilevän pariskunnan, joka neuvoi minut moottoritien toiselle puolelle pyörätielle. Ennen Raisiota huomasin autoille tarkoitetun opasteen Turkuun. Mahdollisesti sellainen oli pyöräilijöillekin, mutta en huomannut sitä ja niin ajoin Raisioon ja sieltä sitten Turkuun. Se ei minua paljon harmittanut, eihän päivän pyörämatka ollut pitkä. Turkuun saavuttuani huomasin kuitenkin, että olin kuluttanut liikaa aikaa. Kello yhden juna oli ehtinyt lähteä. En sitten tiedä, olisinko siihen saanut pyörälleni paikkalippua, kello kolmen junaan en kuitenkaan saanut. Onneksi tytär asuu Jyväskylässä ja oli kotona, joten menin hänen luokseen yöksi ja jatkoin kotiin seuraavana päivänä.

Turun saaristosta jäi vielä paljon näkemättä ja monta yhteysalusta ajamatta. Ahvenanmaallekin haluaisin mennä uudelleen, pääsaarella olen ollut 14 vuotta sitten, Brändö – Kökar ym 12 vuotta sitten.