Toinen pyöräretkeni ystäväni B:n kanssa Gotlantiin kesällä 2006 onnistui erinomaisesti. Ainoa ongelmavaihe oli Tukholman lentokentällä. Siellä pitää vaihtaa konetta ja jatkolento on kotimaanlento, joten matkatavarat pitää tullata. Pyörälaukkuni eivät kuitenkaan tulleet hihnalle. Aikaa koneenvaihtoon oli 55 minuuttia, tulo- ja lähtöterminaalit hyvin kaukana toisistaan terminaalin eri päissä. Lopulta löysin yhdeltä tiskiltä miehen, joka tiesi, missä laukkuni ovat ja vei minut niiden luokse. Matkakumppanini B oli jäänyt varmuuden vuoksi tulohihnalle vahtimaan, josko laukkuni sittenkin tulisivat. Väliimme ehti tulla noin 300 saksalaista ja kesti hetken aikaa, ennen kuin näimme toisemme. Sitten juoksimme kentän toiseen päähän, siellä matkaselvitykseen, joka ensin ilmoitti, että olemme myöhässä, soitti ilmeisesti lähtöportille ja sai lähettää meidät sinne. Ruumaan tarkoitetut laukut piti sitten viedä käsimatkatavaroiden turvatarkastuksen läpi. Siellä löytyi B:n ruumaan tarkoitetusta laukusta pieni vihannesveitsi. Luovutimme sen lopulta tarkastajille ja jatkoimme portille. Sieltä meidän talutettiin koneen luo, matkatavaramme pantiin ruumaan ja pääsimme koneeseen ja kone ilmaan. 
Visbyssä haimme sitten vuokrapyörät, eivät ihan yhtä hyvät kuin edellisellä kerralla, ja lähdimme saman tien ajamaan saaren poikki Åminneen, noin 40 km ihanassa myötätuulessa. Majoitus leirintäalueen mökissä. Siitä paloivat proput, kun yritimme keittää vettä kahvinkeittimellä. Onneksi henkilökunta oli vielä paikalla, olisivat poistuneet 15 min. myöhemmin, ja niin saimme proput mökkiin ja uuden kahvinkeittimenkin – jota tosin emme testanneet, vaan keitimme teeveden kattilassa. Illalla kävimme vielä uimassa, minä heitin talviturkin Itämereen, vesi oli melko lämmintä ja puhdasta, hieno hiekkaranta. Seuraavana päivänä lähdimme kohti Gotlannin eteläosaa. Pyöräily Gotlannissa on siitä mukavaa, että maasto on hyvin tasaista, mäet harvinaisia ja maisemat kauniita – tosin ottamissani kuvissa näkyy lähinnä kuivia kivikoita. Kirkkoja saarella on 50 kpl (vai peräti 90?), pääosa rakennettu 1200-luvulla (osa vielä vanhemman kirkon ”från rumerska tiden” paikalle). Niitä on tiepuolessa mukavasti 10 – 20 km välein, ovet auki, joten sisälle pääsee ihailemaan niitä ja samalla istumaan ja vilvoittelemaan helteestä. Niiden yhteydessä on myös jonkinlainen yleensä siisti ulkohuone. Gotlannissa on hyvin merkitty pyöräilyreitti Gotlandsleden. Noudatimme sitä pääasiassa silloin kun se kulki asfaltoituja teitä pitkin. Hiekkatiereitit olisivat varmaan vielä mielenkiintoisempia ja kauniimpia, mutta toisaalta ne ovat paljon pitempiä, joten helteessä luovuimme niistä pääosin, samoin joistakin suunnitelluista nähtävyyskohteista. Toisena päivänä ajoimme Åminnesta Gardaan Ekängeniin. Tällä matkalla ajoimme yhden hiekkatiepätkän ja jouduimme sillä lehmihakaan, jossa oli ainakin 20 yksi – tai kaksivuotiasta mullikkaa ja vasikkaa. Ne onneksi pelkäsivät meitä vielä enemmän kuin me niitä. Haan jälkeen ajoimme 1,5 km² -laajuisen (!) luonnonsuojelualueen poikki, mistä osa oli aarniometsää. Oli siellä yksi aika pimeä kohta, eli tiheässä korkeita puita. Pyöränkumit olivat hiekkatiellä melkoisella koetuksella, tie oli päällystetty teräväsärmäisellä soralla.
Sää oli koko ajan helteinen ja aurinkoinen. Siinä määrin, että yhtenä päivänä poltin selkäni, vaikka minulla oli silkkipusero päällä. Uimarannalla olin tosin hetken aikaa ilman puseroa. Matkalla uitiinkin monta kertaa, vesi oli yleensä lämmintä, paitsi eteläisimmässä kärjessä, ja myös melko puhdasta. Visbytä lähestyttäessä rannat alkoivat likaantua. Yhtenä päivänä emme pyöräilleet lainkaan, olimme Klintehamnissa Gannarvegårdissa kaksi yötä ja välipäivänä kävimme Stora Karlsöllä, missä on Ruotsin vanhimmat tiedetyt kivikautiset asumukset eli siellä on ollut pisimpään pysyvää asutusta. Nykyään se on käsittääkseni lähinnä lintu- ym. luontoharrastajien saari. Teimme siellä opastetun parituntisen kierroksen. Opas puhui selkeää ruotsia, pysähdeltiin noin 50 metrin välein ihmettelemään jotain kasvia tai kivikasaa, minä ihailin lähinnä maisemia ja peilityyntä merta. Kierroksen aloitti pieni esitelmä saaren museossa, lähinnä opas esitteli täytettyjä lintuja, joista muistan suomennetut nimet etelänkiisla, ruokki ja haahka. Siellä oli lajiluettelo monella kielellä, mutta tutustuin siihen vasta retken jälkeen enkä enää tietenkään muistanut nimiä ruotsiksi.
Visbyssä haimme sitten vuokrapyörät, eivät ihan yhtä hyvät kuin edellisellä kerralla, ja lähdimme saman tien ajamaan saaren poikki Åminneen, noin 40 km ihanassa myötätuulessa. Majoitus leirintäalueen mökissä. Siitä paloivat proput, kun yritimme keittää vettä kahvinkeittimellä. Onneksi henkilökunta oli vielä paikalla, olisivat poistuneet 15 min. myöhemmin, ja niin saimme proput mökkiin ja uuden kahvinkeittimenkin – jota tosin emme testanneet, vaan keitimme teeveden kattilassa. Illalla kävimme vielä uimassa, minä heitin talviturkin Itämereen, vesi oli melko lämmintä ja puhdasta, hieno hiekkaranta. Seuraavana päivänä lähdimme kohti Gotlannin eteläosaa. Pyöräily Gotlannissa on siitä mukavaa, että maasto on hyvin tasaista, mäet harvinaisia ja maisemat kauniita – tosin ottamissani kuvissa näkyy lähinnä kuivia kivikoita. Kirkkoja saarella on 50 kpl (vai peräti 90?), pääosa rakennettu 1200-luvulla (osa vielä vanhemman kirkon ”från rumerska tiden” paikalle). Niitä on tiepuolessa mukavasti 10 – 20 km välein, ovet auki, joten sisälle pääsee ihailemaan niitä ja samalla istumaan ja vilvoittelemaan helteestä. Niiden yhteydessä on myös jonkinlainen yleensä siisti ulkohuone. Gotlannissa on hyvin merkitty pyöräilyreitti Gotlandsleden. Noudatimme sitä pääasiassa silloin kun se kulki asfaltoituja teitä pitkin. Hiekkatiereitit olisivat varmaan vielä mielenkiintoisempia ja kauniimpia, mutta toisaalta ne ovat paljon pitempiä, joten helteessä luovuimme niistä pääosin, samoin joistakin suunnitelluista nähtävyyskohteista. Toisena päivänä ajoimme Åminnesta Gardaan Ekängeniin. Tällä matkalla ajoimme yhden hiekkatiepätkän ja jouduimme sillä lehmihakaan, jossa oli ainakin 20 yksi – tai kaksivuotiasta mullikkaa ja vasikkaa. Ne onneksi pelkäsivät meitä vielä enemmän kuin me niitä. Haan jälkeen ajoimme 1,5 km² -laajuisen (!) luonnonsuojelualueen poikki, mistä osa oli aarniometsää. Oli siellä yksi aika pimeä kohta, eli tiheässä korkeita puita. Pyöränkumit olivat hiekkatiellä melkoisella koetuksella, tie oli päällystetty teräväsärmäisellä soralla.
Sää oli koko ajan helteinen ja aurinkoinen. Siinä määrin, että yhtenä päivänä poltin selkäni, vaikka minulla oli silkkipusero päällä. Uimarannalla olin tosin hetken aikaa ilman puseroa. Matkalla uitiinkin monta kertaa, vesi oli yleensä lämmintä, paitsi eteläisimmässä kärjessä, ja myös melko puhdasta. Visbytä lähestyttäessä rannat alkoivat likaantua. Yhtenä päivänä emme pyöräilleet lainkaan, olimme Klintehamnissa Gannarvegårdissa kaksi yötä ja välipäivänä kävimme Stora Karlsöllä, missä on Ruotsin vanhimmat tiedetyt kivikautiset asumukset eli siellä on ollut pisimpään pysyvää asutusta. Nykyään se on käsittääkseni lähinnä lintu- ym. luontoharrastajien saari. Teimme siellä opastetun parituntisen kierroksen. Opas puhui selkeää ruotsia, pysähdeltiin noin 50 metrin välein ihmettelemään jotain kasvia tai kivikasaa, minä ihailin lähinnä maisemia ja peilityyntä merta. Kierroksen aloitti pieni esitelmä saaren museossa, lähinnä opas esitteli täytettyjä lintuja, joista muistan suomennetut nimet etelänkiisla, ruokki ja haahka. Siellä oli lajiluettelo monella kielellä, mutta tutustuin siihen vasta retken jälkeen enkä enää tietenkään muistanut nimiä ruotsiksi.
Gannarvegård oli muuten viehättävä majapaikka. Se on (nykyään) hevostila, 43 hevosta ja ponia, joista 3 ravuria. Muut sitten ratsuja tai varsoja. Kun saavuimme sinne, näimme kaksi ratsastusryhmää: isot tytöt olivat ilman satuloita lähdössä uittamaan hevosia, pienemmät tytöt olivat kentällä ratsastustunnilla. En tiedä, olivatko kaikki leiriläisiä vai osa tuntiratsastajia. Kartanossa toimii myös kahvilaravintola ja sen parvekkeelta ja vähän pihaltakin on upea maisema merelle, näkyvissä Lilla Karlsö.
Viimeisen yön vietimme Kneippbyssä Visbyn eteläpuolella. Se on Peppi Pitkätossun Huvikummun ympärille rakennettu ja alati laajeneva huvipuisto ja majoitustiloja. Olimme varanneet Bed and Breakfast –huoneen. Sen ikkunan ulkopuolella oli karting-rata, ja talon päätyyn oltiin rakentamassa kai toista samanlaista. Molemmilta suunnilta tuli huoneeseen hirveä melu. Ei voitu levätä sen päivän ajelun jälkeen, vaan lähdimme katselemaan Visbytä. Siellä oli hirveästi ihmisiä Almedalsveckanin takia, eli joka vuosi kaikkien puolueiden edustajat tulevat kokoukseen Visbyhyn. Ihanan kaunis kaupunki sentään näkyi ihmislaumoista huolimatta. Syömäänkin mahduttiin, ei kuitenkaan kahville mihinkään kahvilaan, missä olisi Visa kelvannut.
Kaikkiaan olimme Gotlannissa tiistaista tiistaihin ja ajettiin arviolta 300 km eli keskimäärin 50 km päivässä. Museot jäivät näkemättä, olivat joko liian syrjässä, olimme paikalla ennen niiden aukeamista tai ajoimme vahingossa tai tarkoituksella ohi. Raukkeja näimme runsaasti etelärannalla. Ne ovat luonnon kalkkipitoisesta kivestä muovaamia patsaita ym. ihmeellisiä muotoja. Gotlannin päällä on joskus miljoonia vai oliko se satoja miljoonia vuosia sitten ollut trooppinen meri, ja sen jäljiltä siellä on raukkeja, luolia ym.
Viimeisen yön vietimme Kneippbyssä Visbyn eteläpuolella. Se on Peppi Pitkätossun Huvikummun ympärille rakennettu ja alati laajeneva huvipuisto ja majoitustiloja. Olimme varanneet Bed and Breakfast –huoneen. Sen ikkunan ulkopuolella oli karting-rata, ja talon päätyyn oltiin rakentamassa kai toista samanlaista. Molemmilta suunnilta tuli huoneeseen hirveä melu. Ei voitu levätä sen päivän ajelun jälkeen, vaan lähdimme katselemaan Visbytä. Siellä oli hirveästi ihmisiä Almedalsveckanin takia, eli joka vuosi kaikkien puolueiden edustajat tulevat kokoukseen Visbyhyn. Ihanan kaunis kaupunki sentään näkyi ihmislaumoista huolimatta. Syömäänkin mahduttiin, ei kuitenkaan kahville mihinkään kahvilaan, missä olisi Visa kelvannut.
Kaikkiaan olimme Gotlannissa tiistaista tiistaihin ja ajettiin arviolta 300 km eli keskimäärin 50 km päivässä. Museot jäivät näkemättä, olivat joko liian syrjässä, olimme paikalla ennen niiden aukeamista tai ajoimme vahingossa tai tarkoituksella ohi. Raukkeja näimme runsaasti etelärannalla. Ne ovat luonnon kalkkipitoisesta kivestä muovaamia patsaita ym. ihmeellisiä muotoja. Gotlannin päällä on joskus miljoonia vai oliko se satoja miljoonia vuosia sitten ollut trooppinen meri, ja sen jäljiltä siellä on raukkeja, luolia ym.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti