Gotlannissa pyöräilin ystäväni B:n kanssa kesäkuun alussa 2004, jolloin jäin eläkkeelle ja ystävällenikin se sopi töiden puolesta. Ajankohta 
oli kuitenkin Gotlannissa lomailua ajatellen viikkoa liian aikainen. Ruotsissa koululomat eivät olleet vielä alkaneet ja niin Gotlannissa lomakylät, ravintolat ja jotkut museotkin viettivät vielä talviunta. Valitsimme pohjoisen reitin, joka löytyi matkaesitteistä ja tilasimme siihen vuokrapyörät ja majoitukset pakettina. Retkellä nähtiin ja koettiin paljon, välillä nautittiin pyöräilystä ja maisemista, väliin olosuhteet olivat lähes ylivoimaiset.
Lähdimme matkaan Oulusta lentokoneella kesäkuun alussa aamulla jo 6.15. Vaihto Arlandasssa ja olimme jo yhdeksän jälkeen aamulla Visbyssä. Sinä päivänä kiertelimme 3,5 km pitkän muurin ympäröimää Visbyn vanhaa kaupunkia, vuokrasimme pyörät, ajoimme Kneippyhyn ja majoituimme sinne. Mukava pikku mökki, huone ja keittiö, wc ja suihku, iso parveke. Kneippbyssä on myös Peppi Pitkätossun Huvikumpu, mutta se oli lasten kesämaassa, jonne oli hirveä pääsymaksu. Illalla ajelimme vielä katsomassa retkemme viimeistä majapaikkaa, Fridhemiä.
Sää oli Gotlannissa lämpimämpi kuin Suomessa, mutta viileää sielläkin, lämpimimmilläänkin alle 20. Ensimmäisenä yönä kuuntelimme melkoista rajuilmaa ja aamulla tuuli oli melkoinen, onneksi alkumatkalla sivumyötäinen. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Ihrevikeniin Ihrebadeniin, missä olimme ainoat asiakkaat, avain oli jätetty postilaatikkoon. Matkalla tutustuimme Lummelundin luoliin. Luonnon muovaamia luolia on siellä muutama kilometri ja parisataa metriä on sellaista, missä turistit voivat kävellä sementtilattialla ja ihailla tippukivimuodostelmia. Siellä on joskus ammoin 400 miljooonaa vuotta sitten ollut trooppinen ilmasto ja meressä koralleja.
Teimme myös Lummelundin kirkon kautta mutkan niin kuin Gotlandsleden opasti. Tuuli oli kääntynyt sivuvastaiseksi , paikoin oli myös hirveää vastatuulta. Toinen poikkeama päätieltä oli rannalla oleva Lickershamn, minne näkyi suuri Jungfru-raukki. Söimme siellä ja kuulimme, että tuulen voimakkuus oli 20 metriä sekunnissa, ilmankos polkeminen väliin oli epätoivoisen raskasta. Ihrevikenissä edelleen myrskysi, paikka tosiaan ihan autio, huoneemme pienenpieni ja siinä vain yksi kerrossänky. Onneksi siellä oli iso yhteiskeittiö, johon siis mahduimme ruhtinaallisesti. Suihkussa lämmin vesi maksoi 10 kruunua/3 minuuttia! Kävelimme läheiselle näköalapaikalle korkealle kalliolle ihailemaan ja kuvaamaan ihania maisemia ja myös rantaa pitkin.
Koska olimme melko väsyneitä tuon n. 45 km pitkän tuulisen päiväajon jälkeen ja seuraavan päivän ajomatka näytti tosi pitkältä kartalla, päätimme jo illalla jättää suosiolla ohjelmasta pois kaikki Gotlandsledenin ylimääräiset mutkat. Matkalla huomasimme, että ne tai ainakin jotkut niistä olivat hiekkateitä ja koska matkakumppanini B hinasi pyöränsä perässä pyöräkärryä, emme olisi mitenkään jaksaneet ajaa niitä.
Tiistaiaamu Ihrevikenissä oli uskomattoman kaunis, meri oli lähes peilityyni ja aurinko paistoi. Lähdimme sitten polkemaan kohti Fåröta. Maisemat olivat paljolti kuivia kallioisia kankaita ja nummia, katajia ja käkkärämäntyjä. Tiepuolessa paljon erilaisia kauniita kukkia. Verikurjenpolvi, kielo, sininen kaunis blåeld eli neidonkieli jne.
Suomesta lähtiessä kukki vasta tuomi, Gotlannissa orapihlaja, hevoskastanja, sireeni ja iso pensas, jossa isoja roikkuvia keltaisia kukkaterttuja. Tuoksu paikoin huumaava.
Kappelshamnissa ravintolassa oli kyltti avoinna klo 12-, ohitimme sen, mutta suunnittelimme, että syömme siellä paluumatkalla. Silloin sitten selvisi selvisi, että se oli huijausta. Saimme mennessä Kappelshamnin leirintäalueella sentään kahvia ja jäätelöä. Leirintäalueen hoitaja oli porvoolainen, joka oli asunut Gotlannissa jo yli 30 vuotta ja puhui mieluummin (ja paljon) ruotsia. Hän neuvoi meille tiet eteenpäin (ei gotlandsledenille!) ja niin jatkoimme eteenpäin. Pysähdyimme lähellä Fårösundia Bungessa, siellä oli mahtava museo, missä oli taloja ym. 1600-1800 –luvuilta.
Fårösundissa B oli aika poikki. Ostimme kaupasta vähän evästä, huomasimme että kaupunki oli aika olematon palveluiltaan ja siirryimme lautalla Fårön puolelle. Meillä oli vielä 18 km majapaikkaan Sudersandsvikin semesterbyhyn, missä avain jälleen oli postilaatikossa odottamassa. Siellä sentään oli muitakin asiakkaita, nuoria ja vanhoja. Illalla kävelimme vielä rannalle katsomaan lentohiekkadyynejä. Sen enempää emme niitä nähneetkään, seuraavana päivänä ilma ei suosinut eivätkä voimat riittäneet. Lähellä olisi ollut Ulla Hau eli suurin hiekkadyynialue.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten kiertämään Fårön pisimmän nähtävyysreitin, jonka varrella oli pari vanhaa maalaistaloa ja ennen kaikkea raukit. Niitä oli paljon. Ensin saavuimme Langhammarsiin, missä on mm. korkein eli 8 m korkea raukki, kuin Pääsiäissaarten patsas, mutta luonnon eli veden muovaama. Raukit eli niiden alkuperäinen kalkkikivikallio on aikoinaan ollut meren alla ja niin meri on ne muovannut. Siellä oli myös maassa kaikenlaisia mielenkiintoisia kiviä, mm. selväsikin korallifossiileja, myös samannäköistä kiveä kuin tippukiviluolan tippukivet.
Langhammarsiin saakka oli pikkuisen sadellut, toisaalta tuuli oli pikemminkin myötäinen. Kun sieltä jatkoimme Helgumannin kalastajakylän kautta Digerhuvud-raukeille, tuuli kääntyi vastaiseksi ja lisäksi ilma kylmeni. Lopulta maisemistakaan en enää paljon jaksanut nauttia, kun paleli (päällä sekä verryttelypuku että tuulipuku), väsytti vastatuuleen ajaminen ja lisäksi nälkä alkoi olla jo melkoinen. Kartalla oli Lautersiin merkitty ravintola, mutta eipä sitä löytynyt, oli vielä ilmeisesti suljettu. Niinpä emme päässeet lämmittelemään emmekä syömään. B jaksoi tällä kertaa minua paremmin, hänellä ei nyt ollut kärryä hinattavana. Lopulta tulimme kirkolle ja sieltä löytyi ravintola ja lounasta. Myös kauppa, josta löytyi iltapalatarpeet.
Aamulla varhain lähdimme sitten pyöräilemään takaisinpäin kohti Ihrevikeniä, lähes samaa reittiä. Matkaselosteen mukaan olisi pitänyt ajaa vähän etelämpää mutka, mutta emme luottaneet jaksamiseemme etenkin kun säätiedotus ennusti jälleen vastatuulta ja lisäksi ukkosta. Ukonilmaa ei sentään tullut, eikä pahaa vastatuultakaan. Fårösundin kaupasta ostettiin taas leipää ja juustoa ilta- ja aamupalaksi. Bungessa odotimme vähän aikaa ravintolan aukeamista (klo 10) ja söimme saffronpannkaka salmbärsyltin eli karhunvatukkahillon sekä kermavaahdon kanssa ja kahvia. Olipa hyvää. Pannukakussa oli riisiä, mantelirouhetta ja värinä ja mausteena saframia. Rutessa pysähdyimme ja kävimme kirkossa, sekin alkuaan 1200-luvulla rakennettu niin kuin monet Gotlannin 90 kirkosta. Aika reilusti kirkkoja 60000 asukasta varten.
Lounaan ja samalla levähdystauon olimme suunnitelleet nauttivamme Kappelshamnissa, mutta eihän se ravintola auki ollutkaan. Nyt tiepuolessa oli kyltti, että se avataan klo 17, ilmeisesti sinä iltana ensi kertaa talven jälkeen. Tämä vähän laski mielialaa. Lopulta pysähdyimme tiepuoleen ja kaiteeseen nojaten söimme yhdet suuret sämpylät juuston kanssa, kummallekin jäi vielä illaksi ja aamuksi jaettavaksi yksi sämpylä. Onneksi olin ostanut jättikokoiset ciabatta-sämpylät niin ei tarvinnut nälkää nähdä.
Ihrebadenissa oli nyt vähän enemmän elämää. Isäntäväki ja muu henkilökunta oli valmistelemassa paikan avajaisia, jotka olivat seuraavana päivänä. Myös iso nuorisojoukko oli pysähtynyt sinne, jatkoivat kohta matkaa. Yksi toinen pariskunta yöpyi tällä kertaa siellä myös.
Seuraavana päivänä ajoimme sitten suorinta tietä Visbyhyn, kahvit vain nautimme välillä Krusmyntagårdenissa, mutta emme tutustuneet sen yrttitarhoihin. Nyt majoitus oli 6 km Visbystä etelään Fridhemissä. Se on alun perin prinsessa Eugenien (1830-1889), kuningas Oskar I:n tyttären, kesäpaikka. Kaunis puinen sveitsiläistyylinen päärakennus, lisäksi monta pikkutaloa ja vähän uudempi bungalow, missä meillä oli siisti huone – ja ankarat siivousohjeet, peilitkin piti pestä, sekä ukaasi jälkilaskutuksesta ellei siivous isäntäväkeä tyydytä. Paikan omistavat nykyään NMKY ja NNKY. Miljöö oli tosi viehättävä, vehreä kaunis puisto, ehkä jo vähän ylikasvanut ja ränsistynyt, meren rannalla, maisemana mm. Högklint eli korkea rantajyrkänne, jolla kävimmekin seuraavana päivänä. Olimme Fridhemissä kaksi yötä. Siellä majoitukseen kuului aamiainenkin, tuntui ihan ylelliseltä.
Sunnuntaina lähdimme retkelle Viikinkikylään, noin 25 km Visbystä etelään. Etsimme sitä aikamme, löysimme matkalta kivikautisen haudan ja pronssikautisen haudan, jossa kivet oli aseteltu veneen muotoon ja kauniin satamarannan, mutta emme Viikinkikylää. Rantakierroksen jälkeen palasimme sitten 2 km Toftan kirkolle, jossa saimme paikalliselta ajo-ohjeen n. 5 km etelään Tofta gårdin lähelle. Gård löytyi ja sieltä ravintola. Ruokaa odotellessa luimme ruotsinkielistä Gotlannin esitettä ja huomasimme, että Viikinkikylä avataan vasta 18.6.! Aiemmin olimme lukeneet edellisenä vuonna painettua englanninkielistä ja sen mukaan kylä avataan 10.6. Ajoimme kuitenkin sitten eteenpäin, kylä oli ihan lähellä. Sitä ympäröi valliaita, jonka yli johti ilmeisesti lomakylän lasten tallaama polku. Kiipesimme vallin päälle, katselimme vähän aikaa kylän taloja ja totesimme että nähty on ja lähdimme takaisin kohti Fridhemiä. Lepäilimme vähän aikaa ja lähdimme vielä katselemaan Visbytä, tällä kertaa enemmän muurin ulkopuolista osaa.
Seuraavana päivänä ajoimme aamupäivällä tavaroinemme lentokentälle ja jätimme tavarat sinne säilytykseen. Sitten palautimme pyörät ja kärryn pyörävuokraamoon ja menimme maakuntamuseoon. Se on todella mielenkiintoinen, olimme vain molemmat aika väsyneitä. Kahvin avulla jaksoimme kiertää historiallisen museon, luonnontieteellinen jäi näkemättä. Sitten vielä vähän kiertelyä vanhassa kaupungissa, vähän kaupoissa kiertelyä ilman ostoksia ja kehno pastapäivällinen. Päätimme kävellä lentokentälle. Sinne oli suoraa mutta tylsää tietä n. 4 km, mutta päätimme kävellä kauniin rantatien kautta. Reitti oli vähän pitempi kuin olimme arvioineet, mutta lopulta saavuimme kentälle erittäin hyvissä ajoin.
Lento Ouluun oli taas Tukholman kautta ja Arlandassa odotusta oli melkein 2 tuntia. Oulussa olimme tiistaina 15.6. n. 1.30 ja sieltä ajoin kotiin. Matkalla näimme 7!!! hirveä. En ole vuosiin nähnyt ainuttakaan ja nyt 7. Ensin yksi oli kuin patsas tien sivussa, sitten 4, kaksi seisoi keskellä tietä ja toiset molemmin puolin tietä. Pysäytin ja odotin kunnes perhe oli siirtynyt toiselle puolelle. Vähän matkan päässä oli vielä 2 hirveä aikeissa ylittää tie, pysäytin ja odotin kunnes olivat menneet. Tämän jälkeen ajoin aika varovasti ja hitaasti. Vein B:n kotiinsa ja itse selvisin kotona sänkyyn viideltä. B:llä oli kaiken lisäksi seuraavana päivänä työpäivä
Matkaan kaikkineen olimme hyvin tyytyväisiä. Tyytyväisiä olimme myös itseemme, kun olimme sen onnistuneesti suorittaneet. Ajokilometrejä kertyi arviolta 370 km, päivämatkat varsinaisina matkapäivinä 45- 70 km, lisäksi parina Visbypäivänä 15-20. Mitään isoja ongelmia ei ollut, pyörät toimivat hyvin (hyviä Crescentejä, 3 vaihdetta, 3 jarrua), ei puhjennut kumi, ei kumpikaan kaatunut. Monenlaisia maisemia, maastoja, kukkia, lampaita, hevosia, kirkkoja, raukkeja, maalaistaloja, tuulimyllyjä jne nähty ja tavattu erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita ihmisiä. Ingmar Bergmanin taloa emme löytäneet – sen sijainti ei ollut julkista tietoa.
oli kuitenkin Gotlannissa lomailua ajatellen viikkoa liian aikainen. Ruotsissa koululomat eivät olleet vielä alkaneet ja niin Gotlannissa lomakylät, ravintolat ja jotkut museotkin viettivät vielä talviunta. Valitsimme pohjoisen reitin, joka löytyi matkaesitteistä ja tilasimme siihen vuokrapyörät ja majoitukset pakettina. Retkellä nähtiin ja koettiin paljon, välillä nautittiin pyöräilystä ja maisemista, väliin olosuhteet olivat lähes ylivoimaiset.Lähdimme matkaan Oulusta lentokoneella kesäkuun alussa aamulla jo 6.15. Vaihto Arlandasssa ja olimme jo yhdeksän jälkeen aamulla Visbyssä. Sinä päivänä kiertelimme 3,5 km pitkän muurin ympäröimää Visbyn vanhaa kaupunkia, vuokrasimme pyörät, ajoimme Kneippyhyn ja majoituimme sinne. Mukava pikku mökki, huone ja keittiö, wc ja suihku, iso parveke. Kneippbyssä on myös Peppi Pitkätossun Huvikumpu, mutta se oli lasten kesämaassa, jonne oli hirveä pääsymaksu. Illalla ajelimme vielä katsomassa retkemme viimeistä majapaikkaa, Fridhemiä.
Sää oli Gotlannissa lämpimämpi kuin Suomessa, mutta viileää sielläkin, lämpimimmilläänkin alle 20. Ensimmäisenä yönä kuuntelimme melkoista rajuilmaa ja aamulla tuuli oli melkoinen, onneksi alkumatkalla sivumyötäinen. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Ihrevikeniin Ihrebadeniin, missä olimme ainoat asiakkaat, avain oli jätetty postilaatikkoon. Matkalla tutustuimme Lummelundin luoliin. Luonnon muovaamia luolia on siellä muutama kilometri ja parisataa metriä on sellaista, missä turistit voivat kävellä sementtilattialla ja ihailla tippukivimuodostelmia. Siellä on joskus ammoin 400 miljooonaa vuotta sitten ollut trooppinen ilmasto ja meressä koralleja.
Teimme myös Lummelundin kirkon kautta mutkan niin kuin Gotlandsleden opasti. Tuuli oli kääntynyt sivuvastaiseksi , paikoin oli myös hirveää vastatuulta. Toinen poikkeama päätieltä oli rannalla oleva Lickershamn, minne näkyi suuri Jungfru-raukki. Söimme siellä ja kuulimme, että tuulen voimakkuus oli 20 metriä sekunnissa, ilmankos polkeminen väliin oli epätoivoisen raskasta. Ihrevikenissä edelleen myrskysi, paikka tosiaan ihan autio, huoneemme pienenpieni ja siinä vain yksi kerrossänky. Onneksi siellä oli iso yhteiskeittiö, johon siis mahduimme ruhtinaallisesti. Suihkussa lämmin vesi maksoi 10 kruunua/3 minuuttia! Kävelimme läheiselle näköalapaikalle korkealle kalliolle ihailemaan ja kuvaamaan ihania maisemia ja myös rantaa pitkin.
Koska olimme melko väsyneitä tuon n. 45 km pitkän tuulisen päiväajon jälkeen ja seuraavan päivän ajomatka näytti tosi pitkältä kartalla, päätimme jo illalla jättää suosiolla ohjelmasta pois kaikki Gotlandsledenin ylimääräiset mutkat. Matkalla huomasimme, että ne tai ainakin jotkut niistä olivat hiekkateitä ja koska matkakumppanini B hinasi pyöränsä perässä pyöräkärryä, emme olisi mitenkään jaksaneet ajaa niitä.
Tiistaiaamu Ihrevikenissä oli uskomattoman kaunis, meri oli lähes peilityyni ja aurinko paistoi. Lähdimme sitten polkemaan kohti Fåröta. Maisemat olivat paljolti kuivia kallioisia kankaita ja nummia, katajia ja käkkärämäntyjä. Tiepuolessa paljon erilaisia kauniita kukkia. Verikurjenpolvi, kielo, sininen kaunis blåeld eli neidonkieli jne.
Suomesta lähtiessä kukki vasta tuomi, Gotlannissa orapihlaja, hevoskastanja, sireeni ja iso pensas, jossa isoja roikkuvia keltaisia kukkaterttuja. Tuoksu paikoin huumaava.
Kappelshamnissa ravintolassa oli kyltti avoinna klo 12-, ohitimme sen, mutta suunnittelimme, että syömme siellä paluumatkalla. Silloin sitten selvisi selvisi, että se oli huijausta. Saimme mennessä Kappelshamnin leirintäalueella sentään kahvia ja jäätelöä. Leirintäalueen hoitaja oli porvoolainen, joka oli asunut Gotlannissa jo yli 30 vuotta ja puhui mieluummin (ja paljon) ruotsia. Hän neuvoi meille tiet eteenpäin (ei gotlandsledenille!) ja niin jatkoimme eteenpäin. Pysähdyimme lähellä Fårösundia Bungessa, siellä oli mahtava museo, missä oli taloja ym. 1600-1800 –luvuilta.
Fårösundissa B oli aika poikki. Ostimme kaupasta vähän evästä, huomasimme että kaupunki oli aika olematon palveluiltaan ja siirryimme lautalla Fårön puolelle. Meillä oli vielä 18 km majapaikkaan Sudersandsvikin semesterbyhyn, missä avain jälleen oli postilaatikossa odottamassa. Siellä sentään oli muitakin asiakkaita, nuoria ja vanhoja. Illalla kävelimme vielä rannalle katsomaan lentohiekkadyynejä. Sen enempää emme niitä nähneetkään, seuraavana päivänä ilma ei suosinut eivätkä voimat riittäneet. Lähellä olisi ollut Ulla Hau eli suurin hiekkadyynialue.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten kiertämään Fårön pisimmän nähtävyysreitin, jonka varrella oli pari vanhaa maalaistaloa ja ennen kaikkea raukit. Niitä oli paljon. Ensin saavuimme Langhammarsiin, missä on mm. korkein eli 8 m korkea raukki, kuin Pääsiäissaarten patsas, mutta luonnon eli veden muovaama. Raukit eli niiden alkuperäinen kalkkikivikallio on aikoinaan ollut meren alla ja niin meri on ne muovannut. Siellä oli myös maassa kaikenlaisia mielenkiintoisia kiviä, mm. selväsikin korallifossiileja, myös samannäköistä kiveä kuin tippukiviluolan tippukivet.
Langhammarsiin saakka oli pikkuisen sadellut, toisaalta tuuli oli pikemminkin myötäinen. Kun sieltä jatkoimme Helgumannin kalastajakylän kautta Digerhuvud-raukeille, tuuli kääntyi vastaiseksi ja lisäksi ilma kylmeni. Lopulta maisemistakaan en enää paljon jaksanut nauttia, kun paleli (päällä sekä verryttelypuku että tuulipuku), väsytti vastatuuleen ajaminen ja lisäksi nälkä alkoi olla jo melkoinen. Kartalla oli Lautersiin merkitty ravintola, mutta eipä sitä löytynyt, oli vielä ilmeisesti suljettu. Niinpä emme päässeet lämmittelemään emmekä syömään. B jaksoi tällä kertaa minua paremmin, hänellä ei nyt ollut kärryä hinattavana. Lopulta tulimme kirkolle ja sieltä löytyi ravintola ja lounasta. Myös kauppa, josta löytyi iltapalatarpeet.
Aamulla varhain lähdimme sitten pyöräilemään takaisinpäin kohti Ihrevikeniä, lähes samaa reittiä. Matkaselosteen mukaan olisi pitänyt ajaa vähän etelämpää mutka, mutta emme luottaneet jaksamiseemme etenkin kun säätiedotus ennusti jälleen vastatuulta ja lisäksi ukkosta. Ukonilmaa ei sentään tullut, eikä pahaa vastatuultakaan. Fårösundin kaupasta ostettiin taas leipää ja juustoa ilta- ja aamupalaksi. Bungessa odotimme vähän aikaa ravintolan aukeamista (klo 10) ja söimme saffronpannkaka salmbärsyltin eli karhunvatukkahillon sekä kermavaahdon kanssa ja kahvia. Olipa hyvää. Pannukakussa oli riisiä, mantelirouhetta ja värinä ja mausteena saframia. Rutessa pysähdyimme ja kävimme kirkossa, sekin alkuaan 1200-luvulla rakennettu niin kuin monet Gotlannin 90 kirkosta. Aika reilusti kirkkoja 60000 asukasta varten.
Lounaan ja samalla levähdystauon olimme suunnitelleet nauttivamme Kappelshamnissa, mutta eihän se ravintola auki ollutkaan. Nyt tiepuolessa oli kyltti, että se avataan klo 17, ilmeisesti sinä iltana ensi kertaa talven jälkeen. Tämä vähän laski mielialaa. Lopulta pysähdyimme tiepuoleen ja kaiteeseen nojaten söimme yhdet suuret sämpylät juuston kanssa, kummallekin jäi vielä illaksi ja aamuksi jaettavaksi yksi sämpylä. Onneksi olin ostanut jättikokoiset ciabatta-sämpylät niin ei tarvinnut nälkää nähdä.
Ihrebadenissa oli nyt vähän enemmän elämää. Isäntäväki ja muu henkilökunta oli valmistelemassa paikan avajaisia, jotka olivat seuraavana päivänä. Myös iso nuorisojoukko oli pysähtynyt sinne, jatkoivat kohta matkaa. Yksi toinen pariskunta yöpyi tällä kertaa siellä myös.
Seuraavana päivänä ajoimme sitten suorinta tietä Visbyhyn, kahvit vain nautimme välillä Krusmyntagårdenissa, mutta emme tutustuneet sen yrttitarhoihin. Nyt majoitus oli 6 km Visbystä etelään Fridhemissä. Se on alun perin prinsessa Eugenien (1830-1889), kuningas Oskar I:n tyttären, kesäpaikka. Kaunis puinen sveitsiläistyylinen päärakennus, lisäksi monta pikkutaloa ja vähän uudempi bungalow, missä meillä oli siisti huone – ja ankarat siivousohjeet, peilitkin piti pestä, sekä ukaasi jälkilaskutuksesta ellei siivous isäntäväkeä tyydytä. Paikan omistavat nykyään NMKY ja NNKY. Miljöö oli tosi viehättävä, vehreä kaunis puisto, ehkä jo vähän ylikasvanut ja ränsistynyt, meren rannalla, maisemana mm. Högklint eli korkea rantajyrkänne, jolla kävimmekin seuraavana päivänä. Olimme Fridhemissä kaksi yötä. Siellä majoitukseen kuului aamiainenkin, tuntui ihan ylelliseltä.
Sunnuntaina lähdimme retkelle Viikinkikylään, noin 25 km Visbystä etelään. Etsimme sitä aikamme, löysimme matkalta kivikautisen haudan ja pronssikautisen haudan, jossa kivet oli aseteltu veneen muotoon ja kauniin satamarannan, mutta emme Viikinkikylää. Rantakierroksen jälkeen palasimme sitten 2 km Toftan kirkolle, jossa saimme paikalliselta ajo-ohjeen n. 5 km etelään Tofta gårdin lähelle. Gård löytyi ja sieltä ravintola. Ruokaa odotellessa luimme ruotsinkielistä Gotlannin esitettä ja huomasimme, että Viikinkikylä avataan vasta 18.6.! Aiemmin olimme lukeneet edellisenä vuonna painettua englanninkielistä ja sen mukaan kylä avataan 10.6. Ajoimme kuitenkin sitten eteenpäin, kylä oli ihan lähellä. Sitä ympäröi valliaita, jonka yli johti ilmeisesti lomakylän lasten tallaama polku. Kiipesimme vallin päälle, katselimme vähän aikaa kylän taloja ja totesimme että nähty on ja lähdimme takaisin kohti Fridhemiä. Lepäilimme vähän aikaa ja lähdimme vielä katselemaan Visbytä, tällä kertaa enemmän muurin ulkopuolista osaa.
Seuraavana päivänä ajoimme aamupäivällä tavaroinemme lentokentälle ja jätimme tavarat sinne säilytykseen. Sitten palautimme pyörät ja kärryn pyörävuokraamoon ja menimme maakuntamuseoon. Se on todella mielenkiintoinen, olimme vain molemmat aika väsyneitä. Kahvin avulla jaksoimme kiertää historiallisen museon, luonnontieteellinen jäi näkemättä. Sitten vielä vähän kiertelyä vanhassa kaupungissa, vähän kaupoissa kiertelyä ilman ostoksia ja kehno pastapäivällinen. Päätimme kävellä lentokentälle. Sinne oli suoraa mutta tylsää tietä n. 4 km, mutta päätimme kävellä kauniin rantatien kautta. Reitti oli vähän pitempi kuin olimme arvioineet, mutta lopulta saavuimme kentälle erittäin hyvissä ajoin.
Lento Ouluun oli taas Tukholman kautta ja Arlandassa odotusta oli melkein 2 tuntia. Oulussa olimme tiistaina 15.6. n. 1.30 ja sieltä ajoin kotiin. Matkalla näimme 7!!! hirveä. En ole vuosiin nähnyt ainuttakaan ja nyt 7. Ensin yksi oli kuin patsas tien sivussa, sitten 4, kaksi seisoi keskellä tietä ja toiset molemmin puolin tietä. Pysäytin ja odotin kunnes perhe oli siirtynyt toiselle puolelle. Vähän matkan päässä oli vielä 2 hirveä aikeissa ylittää tie, pysäytin ja odotin kunnes olivat menneet. Tämän jälkeen ajoin aika varovasti ja hitaasti. Vein B:n kotiinsa ja itse selvisin kotona sänkyyn viideltä. B:llä oli kaiken lisäksi seuraavana päivänä työpäivä
Matkaan kaikkineen olimme hyvin tyytyväisiä. Tyytyväisiä olimme myös itseemme, kun olimme sen onnistuneesti suorittaneet. Ajokilometrejä kertyi arviolta 370 km, päivämatkat varsinaisina matkapäivinä 45- 70 km, lisäksi parina Visbypäivänä 15-20. Mitään isoja ongelmia ei ollut, pyörät toimivat hyvin (hyviä Crescentejä, 3 vaihdetta, 3 jarrua), ei puhjennut kumi, ei kumpikaan kaatunut. Monenlaisia maisemia, maastoja, kukkia, lampaita, hevosia, kirkkoja, raukkeja, maalaistaloja, tuulimyllyjä jne nähty ja tavattu erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita ihmisiä. Ingmar Bergmanin taloa emme löytäneet – sen sijainti ei ollut julkista tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti