Jo pitkään olen haaveillut pyöräilystä Saariston rengastiellä, halunnut päästä merelle ja pyöräilemään saarilla. Ajatuksissa oli myös mahdollisuus mennä Ahvenanmaalle. Tänä kesänä sitten päätin toteuttaa retken; suunnittelu jäi hataraksi enkä myöskään päässyt lähtemään riittävän aikaisin – aikaa ennen toista matkaa jäi liian vähän.
Ensin ajoin junalla Suomen poikki ja olin Turussa tiistaina 7.7. kahden aikaan. Silloin alkoi sataa, ensin vain vähän, mutta siitä se sitten lisääntyi. Lähdin ajamaan Paraisille, missä oli ensimmäinen majoitusvaraus Sattmarkissa. Alkumatkasta oli hyvä pyörätie, mutta Paraisilla se muuttui kauheaksi. Autotie vieressä oli tasainen ja suora, mutta pyörätie mutkitteli oikealle ja vasemmalle ja ylös pikkunyppylöitä ja isompiakin – ja tietysti sitten alaskin. Pääosa pyörätiestä oli hiekkatietä, tosin melko kovaa. Pyörätie vaati niin voimia kuin rohkeuttakin ajaa. Liian raskaiden laukkujen kanssa pikkunyppylätkin tuottivat vaikeuksia – jopa työntämällä. Seuraavana päivänä, kun pääsin Nauvon puolelle, tein päätöksen, etten koskaan enää pyöräile Paraisten läpi.
Sattmarkissa yövyin savesta ja oljista tehdyssä mökissä metsän keskellä – tai siltä se näytti, mökki oli oikeasti 100 – 200 m parkkipaikalta. Mökki ei ollut kovin kaunis, mutta tilava ja siisti. Kolmen mökin yhteinen huoltorakennus käsitti kaksi todella siistiä käymälää ja kaksi siistiä ja tilavaa suihkuhuonetta sekä kuivaushuoneen. Viimemainittu olikin parasta paikassa säästä johtuen.
Aamulla jatkoin matkaa kohti Korppoota. Melko pian tulin retken ensimmäiselle lautalle Prostvikiin ja siitä alkoi hyvä tie. Maisema lautalta oli upea kumpaankin suuntaan. Rantakalliot olivat punaista kiveä kuten monin paikoin myöhemminkin. Päivä oli retken helteisin ja sain käsivarteeni pienen palovammankin.
Päivän toinen lauttamatka oli Pärnäsistä Retaisiin. Korppoossa majoitus oli Röda Husetissa. Viehättävä punainen puutalo löytyikin helposti kirkon läheltä ja sain sieltä pienen ja sievän huoneen, oman wc:n ja suihkun. Talo täyttyi vähitellen muilla asukkailla, pääosin pyöräilijöillä. Yhteisen keittiön ansiosta siellä tapasi muitakin ja sai runsaasti juttuseuraa.
Seuraavana aamuna satoi. Olin aikonut jatkaa matkaa yhdeksän lautalla Houtskariin, mutta jäin vielä odottelemaan sään kirkastumista. Matkaan lähti kuitenkin kolmihenkinen miesporukka. Ihmettelin heidän matkavarusteitaan, niitä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan. Sadevarusteena yhdellä oli jätesäkki. Minulla oli raahattavana kaksi isoa sivulaukkua ja reppu. Milloinkahan minä opin karsimaan matkatavarat vähempiin?
Sade vain jatkui. Muutin sitten suunnitelmia, jäin Röda Husetiin toiseksikin yöksi ja luovuin ajatuksesta käväistä Ahvenanmaalla. Seuraavana aamuna lähdin yhdeksän lautalle Galtbyhyn – joka perjantaina lähtikin vasta 9.50, matka-aika n. 30 min. Muistissani oli Houtskarista Iniöön menevän lautan lähtöaika 12.15 ja matkaa Mossalaan 27 km, matkalla kaksi lyhyttä lauttamatkaa. Eli aikataulu siihen oli tosi tiukka. En käynyt Houtskarin kirkolla – olen käynyt siellä kerran aikaisemmin – ja ajoin sitten niin lujaa kuin jaksoin. Kivimon lautalle pääsin odottamatta, seuraava Björkön lautta oli vastarannalla. Olin Mossalan satamassa viime hetkellä eli viimeinen lautalle ehtinyt matkustaja. Tämä oli merenkulkulaitoksen valkoinen lautta tai melkeinpä laiva, m/s Antonia ja maksoi minulta 5 € ja pyörältä 2 €. Lauttamatkalla Mossalasta Iniön Daleniin sai nauttia ihanista merimaisemista tunnin. Iniön puolella jatkoin pyöräilyä rauhalliseen tahtiin, aikaa n. kahdeksan kilometrin matkaan oli runsas tunti. Huomasin muutenkin, ettei minulla ole kiire enää minnekään ja niin tutkin kirkon ja menin ennen Skagenin lauttaa olevaan Lolas serviceen lounaalle. Paikka oli viihtyisä ja lounas monipuolinen ja herkullinen. Valitettavasti ei ollut mitään silakkaruokia tarjolla.
Seuraava kaunis puolen tunnin merimatka vei Iniön Kannvikista Kustavin Heponiemeen valkoisella m/s Auroralla. Koko päivän oli minusta sisämaan kasvatista ollut myrsky, mutta paikallisten mielestä enintään kova tuuli. Tuuli oli sentään suosinut minua, se oli pääasiassa myötäinen. Lauttamatkoilla sai nauttia paitsi upeista maisemista myös mukavasta matkaseurasta. Kaikilla tämän päivän lautoilla oli keski-ikäisiä pyöräileviä pariskuntia, jotkut lapsineen, ja niin oli hauska kuulla matkakokemuksista ja suunnitelmista.
Heponiemessä majoituin Wanhan luotsiaseman matkustajakotiin (B & B). Se on todella hyvä paikka meren rannalla. Huoneeni ikkunasta avautui merimaisema, saapuessa meren kohina oli korvia huumaava, seuraavana aamuna oli lähes peilityyntä. Illalla kävelin vielä rannalla ja ajelin katsomaan Kustavin savipajaa, jossa on paljon muutakin nähtävää kuin savikeramiikka. Illalla rupattelin pitkään mukavan keski-ikäisen pyöräilevän pariskunnan kanssa. He olivat onnistuneet saamaan ylimmän kerroksen näköalahuoneen, jossa on 6 tai 7 ikkunaa eri suuntiin ja parveke. Toivottavasti Wanha luotsiasema jatkaa vielä toimintaansa, vaikka nykyinen isäntä onkin jäämässä eläkkeelle ja rakennus on myynnissä.
Illalla mietin pitkään, mitä tekisin jatkossa. Lopulta päädyin vaihtoehtoon Taivassalon Hakkenpäästä Velkualle, vaikka lautta sinne lähteekin vasta iltapäivällä neljältä (ja aamulla yhdeksältä). Niinpä minulla oli rauhallinen päivä. Aamulla pistäydyin Heponiemessä vierasvenesatamaan ja siellä olevaan Laura Peterzenin vaatemyymälään. Taivassalossa työnsin pyörän Kaitaistensalmen sillan yli. Onpa mahtavan korkea silta ja upeat maisemat joka suuntaan.
Taivassalon kirkolla ostin litran mansikoita, menin istumaan (entisen?) linja-autoaseman katokselliselle penkille nauttimaan kesästä. Matkalla Hakkenpäähän oli museo, johon kävin tutustumassa, melko pinnallisesti tosin, ja juomassa pullakahvit. Hakkenpään satamassa odottelin lauttaa toista tuntia. Lautta oli jälleen maksullinen ja maksoi peräti 3 + 2 euroa. Matka kesti varmaan yli tunnin, koska lautta kävi kolmessa satamassa ennen Velkuan Teersaloa. Ihastelin, miten liukkaasti tottuneet lautankäyttäjät osaavat ajaa autonsa lautalle ja pois. Hädin tuskin ehdin tajuta, että lautta pysähtyi satamaan, kun yksi auto oli jo maissa ja toinen sisällä.
Teersalossa oli sinä päivänä Velkuapäivä, mutta valitettavasti kaikki oli jo ohi, kun lauttamme laski satamaan. Satamassa oli vielä iso purjelaiva Esmeralda (?) ja siellä kahvia. Kalakauppa oli jo tyhjä, jäätelökioskia hinattiin pois eikä muutakaan ollut kuin olutta tarjolla. Luulisi, että olisi kannattanut pitää myyntiä ja ehkä jotain ohjelmaakin vielä lautan saapumisen jälkeen.
Matka jatkui kohti Merimaskua. Reitillä oli muutama tosi pitkä ja raskas ylämäki. Komea Kirkonsalmen siltakin oli matkalla. Yövyin Taattisten tilalla ja se oli paljon suurempi paikka kuin arvasinkaan. Tilalla oli saapuessani lauantai-iltana käynnissä häät, rippijuhlat ja polttarit. Rippijuhlat olivat siinä talossa (pakaritupa?), jossa yövyin. Oli vähän noloa kävellä juhlijoiden ohi ja välillä ryhmän läpikin pyöräilyvaatteissa, vaan minkäpä sille mahdoin.
Aamulla söin hyvän aamiaisen, joskin ihmettelin sitä, ettei tarjolla ollut mitään silakoita tai muuta kalaa, vaikka ollaan Rymättylän naapurissa. Pari iltaa aiemmin televisiossa oikein valitettiin sitä, että ihmiset eivät syö enää silakoita. Söis kun sais. Sitten kohti Naantalia, yli hyvin korkean Särkänsalmen sillan (työnsin pyörän, nautin maisemista ja kuvasin) ja Naantalin lähellä oli vielä yksi komea silta ennen autoille tehtyä tunnelia. Nautiskelin kauniista vanhasta puutalokaupungista, kirjoittelin postikortteja ja istuskelin rannalla syömässä jäätelöä. Sitten Turkua kohti – mutta pyöräilijöille ei ollut minkäänlaisia opasteita pois Naantalista. Infossakaan ei osattu neuvoa, miten pääsen pyörätielle Turkua kohti. Minut neuvottiin kartalla näkyvälle isolle tielle – kun sinne saavuin, huomasin, että se on moottoritie ja niin meni sormi suuhun. Onneksi pian huomasin pyöräilevän pariskunnan, joka neuvoi minut moottoritien toiselle puolelle pyörätielle. Ennen Raisiota huomasin autoille tarkoitetun opasteen Turkuun. Mahdollisesti sellainen oli pyöräilijöillekin, mutta en huomannut sitä ja niin ajoin Raisioon ja sieltä sitten Turkuun. Se ei minua paljon harmittanut, eihän päivän pyörämatka ollut pitkä. Turkuun saavuttuani huomasin kuitenkin, että olin kuluttanut liikaa aikaa. Kello yhden juna oli ehtinyt lähteä. En sitten tiedä, olisinko siihen saanut pyörälleni paikkalippua, kello kolmen junaan en kuitenkaan saanut. Onneksi tytär asuu Jyväskylässä ja oli kotona, joten menin hänen luokseen yöksi ja jatkoin kotiin seuraavana päivänä.
Turun saaristosta jäi vielä paljon näkemättä ja monta yhteysalusta ajamatta. Ahvenanmaallekin haluaisin mennä uudelleen, pääsaarella olen ollut 14 vuotta sitten, Brändö – Kökar ym 12 vuotta sitten.