Viime kesänä jäi ”merta ja pyöräilyä” –retki kesken. Olin suunnitellut myös ainakin osittaista Ahvenanmaan kierrosta, mutta aikapula esti sen silloin. Olen pyöräillyt kahdesti aikaisemmin Ahvenanmaalla. Noin 15 vuotta sitten ystäväni A:n kanssa vuokrasimme pyörät Maarianhaminasta ja kiersimme lenkin Mhamina –Eckerö – Saltvik – Prästö – pyörälautalla Lumparlandiin – Mhamina. Oli kiva reissu, mutta Getan puuttuminen jäi harmittamaan. Toisella kerralla noin 12 vuotta sitten lähdimme omilla pyörillä Kustavista reittiä Brändö –Kumlinge – Föglö – Kökar – Korppoo – Nauvo – Houtskari – Nauvo. Silloin oli hyvin helteiset ilmat, kuten tänäkin kesänä.
Tänä kesänä (2010) heinäkuun alussa lähdin myös liikkeelle Kustavista. Koska Itä-Suomen yöjunaliikenne on lopetettu, jouduin yöpymään Kustavissa ennen varsinaista retkeä. Yövyin Vuosnaisissa lauttarannassa Boris ja Mariksessa, joka oli muutamaa päivää aiemmin siirtynyt uusille isännille. Yövyin viehättävässä mökissä eli Satamakabinetti Sofiassa, aivan meren äärellä. Mökki oli sisältä romanttisen kaunis, seinät paneloitu ja katto tapetoitu ruusutapetilla!
Seuraavana päivänä matka alkoi lauttamatkalla Brändöön ja pyöräilyllä saaren läpi Torsholmaan, josta matka jatkui toisella lautalla. Brändö oli lievä pettymys – 12 vuoden takainen muistikuva oli, että lähes koko saaren läpiajon ajan molemmilta puolilta tietä näkyi merta ja kallioita. Nyt niitä näkyi lähinnä vain silloilta, tien varret olivat pusikoituneet ja puut kasvaneet näkemäesteiksi 12 vuodessa. Harmi. Onneksi sentään siltamaisemia eivät puskat pysty pilaamaan.
Lautoilla oli runsaasti pyöräilijöitä matkalla Hummelvikiin Vårdölle Ahvenanmaalle. Lauttamatkalla oli upeat maisemat. Laiva ei missään vaiheessa ollut avomerellä, vaan koko ajan saaristossa. Lautta poikkesi matkalla kolmessa satamassa, Lappo, Kumlinge ja Enklinge. Ulkona kannella en paljon uskaltanut oleilla, pelkäsin ihon palamista.
Ensimmäisen yön Vårdöllä vietin Sandösund campingin mökissä. Leirintäalue on kauniilla paikalla meren rannalla ja merellä ui joutsenia. Mökkiin olisi mahtunut neljäkin henkilöä. Yhteiset keittiö- ja muut sosiaalitilat olivat siistejä ja hyviä. Pihalla oli lisää ruokailutilaa. Yritin käydä uimassakin. Kahlasin ja kahlasin, mutta ei tullut 20 senttiä syvempää. Lopulta istuin pohjaan ja loiskutin vähän vettä päälleni. Myöhemmin kuulin, että saunarannassa olisi ollut kunnon uimaranta.
Olin juuri ennen matkalle lähtöä ostanut kirjaston poistomyynnistä Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija –kirjasarjan viimeisen osan. Luin sen junamatkalla tunnelmaan päästäkseni ja jätin sitten Sandösundiin.
Seuraavana aamuna ajoin Simskälan läpi pyörälautalle. Matkan varrella on Anni Blomqvistin kotitalo, mutta en huomannut opastetta sinne, joten ajoin ohi. Olin arvioinut matkan pituuden pyörälautalle väärin, matka oli vajaa 4 km ja olin luullut että se on yli 10 km. Niinpä ajoin turhan nopeasti ja jouduin odottamaan veneen lähtöä pitkään! No ei se mitään, ilma oli kaunis, maisema upea, nautin olostani, jatkoin aamiaisen syöntiä ja kirjoittelin matkapäiväkirjaa. Pyörälautalle (Kajo) tuli myös suomalainen perhe: isä, äiti ja kaksi poikaa, vanhempi 7 v ja pienempi 2-3 v.
Venematkan jälkeen huomasin, että matkaa Saltvikin Kvarnbohon oli vain 10 km, senkin olin arvioinut väärin! Olisi pitänyt hankkia parempi kartta, edellisten matkojen kartta on ilmeisesti ystävälläni A:lla ja kotipaikkakunnan kirjakaupasta en löytänyt karttaa. Tämä 10 km oli melko raskas matka, melkoisia ylämäkiä, hellettä ja kova vastatuuli. Olin Kvarnbossa yllättävän väsynyt. Olin varannut majoituksen Runnerödin mökkikylästä, jossa olimme yöpyneet ensimmäisellä Ahvenanmaan matkallamme. Mökki saattoi jopa olla sama kuin silloin. Mökin varustetasoa oli parannettu, siinä oli nyt jääkaappi, liesi sekä mikroaaltouuni, ja terassi oli laajempi. Täällä sauna olisi ollut ilmainen – jos sen olisi itse lämmittänyt. Uimassa kävin heti sinne tultuani. Mökkikylän takana on pieni järvi tai lampi (tien toisella puolella olevassa järvessä ei voine uida).
Illemmalla lähdin vielä ajelemaan. Aioin käydä Kastelholmassa, mutta matkalla ei näkynyt mitään opasteita sinne, enkä ollut tutkinut karttaa tarkasti ja niin ajoin melkein Godbyhyn saakka korkealle sillalle. Käännyin takaisin ja tutkin lähellä olevasta infotaulusta, miten pääsisin Kastelholmaan. Laiskistuin kuitenkin ja tuumasin, että olen sen jo kahdesti nähnyt, jääköön tällä kertaa. Edelleenkin ihmettelen, miksei Etelään päin Saltvikista ajaville, edes pyöräilijöille, ollut opastetta Kastelholmaan (ja Bomarsundiin). Ilmeisesti minun olisi pitänyt kääntyä Kullohon vievälle tielle, eikä ajaa suoraan eteenpäin. Kastelholman sijasta ajoin sitten Saltvikin kirkolle, mutta se oli suljettu. Niinpä sitten Kvarnbon kauppaan ja mökille ruokaa lämmittämään.
Seuraavana päivänä matka jatkui Getaan. Ajoin Nääsistä Daglösan ja Tjudön kautta. Olipa kaunis reitti. Mäkinen, mutta tuntui kuin alamäkiä olisi ollut enemmän. Paljon avaria maalaismaisemia, paljon punamullalla maalattuja rakennuksia. Tjudösta Getaan päätietä, jolla ei ole juuri piennarta ja liikenne oli melkoisen vilkas. Getassa jäätelöä, tutustuminen Pyhän Yrjänän kirkkoon, eväiden täydennys kaupassa ja sitten mäkeä ylös Getan vuorelle. Soltunaan (mökkikylä + kahvila + ravintola) vei toista kilometriä pitkä mäki. Luovutin melkein heti ja työnsin pyöräni ylös. Monet muut ajoivat ylös saakka, jopa peräkärryn kanssa.
Mökkini oli upealla paikalla, reunimmainen mökki kalliolla, maisema kaukana olevalle merelle. Mökkikylässä on hyvä siisti yhteiskeittiö, jossa on mm. jääkaappi ja mikroaaltouuni sekä hyvät siistit sosiaalitilat. Vieressä on vanha rakennus, entinen huoltorakennus? jota purettiin. Mökkini, samoin kuin Kustavin mökki, opetti nöyryyttä; kummassakin piti varoa päätään oviaukossa ja katon nurkalla. Aika monta kertaa kolhaisin pääni, lippalakki tai kypärä suojasi pahemmilta vammoilta.
Soltunasta lähtee luontopolku, jonka varrella on mm. luolia. En nähnyt polun alkupäätä (onneksi!), mutta sentään reitin näköalatornille, joka oli lähellä ja josta oli upeat maisemat joka suuntaan. Yhdellä suunnalla näin ne maisemat, joiden läpi olin päivällä ajanut, muilla suunnilla pääasiassa merta (ja metsää). Myös lapsille oli oma seikkailupolkunsa.
Aamulla nautin kahviossa hyvän aamiaisen ja lähdin kohti Hällötä, josta pyörälautalla Skarpnåtöön. Lautta (moottorivene) oli suurempi kuin Simskälan lautta. Kyydissä oli lisäkseni vain saksalainen perhe, isä, äiti ja kolme lasta. Vanhin enintään 10 v, nuorin vaippaikäinen. Edellisenä päivänä tuli Getaan iso ryhmä pyöräilijöitä pyörälautalta. Ehkä se on suositumpi suunta. Matkani jatkui pyöräreittiä pitkin kohti Eckerötä. Sinne en kuitenkaan mennyt, vain sillalle saakka. Lounastauon pidin sillankorvassa venevajan laiturilla ja kävin sillalla maisemia ihailemassa.
Olin vasta edellisenä iltana varannut majapaikan seuraavaksi yöksi Gottbystä Djurviks Gästgårdista. Ajelin sinne rauhalliseen tahtiin pyöräreittiä pitkin. Olin vahingossa ajaa Maarianhaminaan saakka, onneksi huomasin opasteen: Maarianhamina 10 km. Muita opasteita en siinä nähnyt, mutta onnekseni lähdin oikeaan suuntaan ja kohta tuli vastaan opaste johonkin muuhun majapaikkaan Djurvikissa. Majapaikkani oli ihanalla paikalla meren rannalla. Minulla oli huone huoltorakennuksessa, jossa oli normaalivarustuksen lisäksi paljon oleskelutilaa. Heti saavuttuani lähdin uimaan ja merivesi oli uskomattoman lämmintä. Se oli myös kirkasta, vaikka jotain levämöykkyjä siinä uiskentelikin. Aamulla kävin myös uimassa, silloin vesi oli huomattavasti viileämpää, ei kylmää kuitenkaan.
Vähän ennen puoltapäivää lähdin ajelemaan kohti Maarianhaminaa. Olin joskus suunnitellut, että palaan päivälaivalla takaisin Turkuun ja sieltä Helsinkiin katsomaan sairasta äitiäni. Tutkittuani aikatauluja huomasin, että reitti oli turhan mutkikas eikä minulla ollut myöskään varattuna pyörälle paikkaa junaan. Niinpä päätin lähteä yölaivalla Helsinkiin, mikäli saan paikan. Sain hytin yölaivaan ja sitten piti vain miettiä, miten aika kuluisi lähes puoleen yöhön saakka. Lopulta aika kului ihan mukavasti, ajelin tai työntelin pyörää ympäri kaupunkia jätettyäni pyörälaukut sataman lokeroon. Välillä väsytti ja ensin istuskelin Lilla holmenilla, sitten loikoilin uimarannalla tuulipuseron ja Helsingin Sanomien päällä. Sitten palasin taas takaisin kävelykadulle lueskelemaan lehtiä ja nauttimaan suloisen lämpimästä illasta. Mitään Maarianhaminan nähtävyyksiä en lopulta käynyt katsomassa, Pommerniakin vain ulkopuolelta myöhään illalla.
Edellisenä kesänä jotkut tapaamani pyöräilijät moittivat Ahvenanmaan yöpymismökkejä. Kuten edeltä näkyy, oli minulla hyvä tuuri mökkien suhteen – kaikki olivat siistejä, kaikissa hyvä sänky ja kaikissa hyvät ja siistit yhteiset tilat.
Tulipa taas pitkä teksti. Silti suosittelen seuraavaa linkkiä. Siinä tytöt ovat käyneet samoilla paikoilla kuin minä eri Ahvenanmaan retkilläni. Soltunassa ovat yöpyneet samassa mökissä kuin minä?
http://users.jyu.fi/~annauvi/kuvia/ahvenanmaa/
Polkupyörällä Ahvenanmaalla 17.-24.7.2006
Kertomus siitä mitä tapahtuu, kun melko kokematon pyöräilijä saa älynväläyksen lähteä fillarilla Ahvenanmaalle. Pohjalla oli tuota ennen ehkä noin 40 kilometria pyöräilyä, edelliskesinä ei yhtään.. Matkakaverina oli…
