Ahvenanmaalla 2011

Neljäs retki Ahvenanmaalle. Muistelen kahta ensimmäistä, etenkin matkaa 90-luvulla Kainuusta Turkuun. Silloin ”vanhana hyvänä aikana” työnnettiin pyörät junan konduktöörinvaunuun, me itse menimme makuuvaunuun, heräsimme aamulla Turun satamassa, otimme pyörät ja menoksi.

Nyt ei enää ole Itä-Suomen yöjunia eikä Jyväskylästäkään junayhteyttä Turkuun aamulaivalle (bussiyhteyksiä en tutkinut) ja niin matkakumppanini tuli Jyväskylästä Kajaaniin ja lähdimme täältä junalla Turkua kohti. Matka olikin monivaiheinen. Onneksi ei ollut polkupyöriä mukana, vaan vuokrasimme ne Maarianhaminasta. Lähdimme Kajaanista n. klo 21 junalla Ouluun. Siellä puolen tunnin odotus ja 23.41 junalla makuuvaunussa Tampereelle. Juna oli hieman etuajassa Tampereella ja nousimme junasta autiolle laiturille. Sen toisella puolella oli juna, joka ovikylttien mukaan oli menossa Turkuun. Siitä ei kuitenkaan löytynyt vaunua 4, johon paikkalippumme oli merkitty ja niin aloimme ihmetellä ja tutkia aseman ilmoituskaappia ja sieltä löytyikin tieto, että junamme lähtee raiteelta 5 klo 5.56. Sinne kiireesti ja ehdimme mukaan. Junassa sitten kuulimme, että ajolangat olivat poikki ja joudumme vaihtamaan linja-autoon Loimaalla. Niin tapahtui ja bussi veikin meidät Viking-linen terminaalin ovelle. Merimatka Amorellalla meni mukavasti, söimme tukevan lounaan buffetista ja olimme perillä Maarianhaminassa n. klo 14.

Olin ostanut meille pyöräilypaketit Vikingiltä, ns. Pohjoisen saaristokierroksen, n. 100 km neljänä päivänä (27+22+17+35 km). Oli mahdollista ostaa neljäs yö Godbystä ja teimme sen. Haimme pyörät satamaterminaalia vastapäätä olevasta pyörävuokraamosta ja lähdimme varovasti ajamaan vierailla pyörillä. Matkaa ensimmäisenä päivänä oli 27 km. Matkalla viivyimme liian pitkään Lemlandissa kaupassa ja kirkolla (kiinni) ja niin huomasimme, että emme ehdi klo 18 lautalle Svinöön. Nautimme kaikessa rauhassa maisemista Lemlandin – Lumparlandin rajalla ja myös Svinön lauttarannassa. Sitten vielä puolen tunnin merimatka Degerbyhyn Föglölle ja siellä parisataa metriä majapaikkaan, Degerby Mat & Caféseen. Se oli todella mukava paikka, oma WC-suihku ja neljällä majoitushuoneella yhteinen pienoiskeittiö ja parveke. Alakerrassa oli pieni ravintola, missä nautimme aamiaisen. Emäntä oli todelle mukava ja puhui suomea hyvin. Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire minnekään, joten kävin uimassa parin kilometrin päässä, tutustuin paikalliseen ”museoon” ja ennen lähtöä söimme vielä kalakeitot lounaaksi.

Toisena päivänä ajoimme Degerbystä Föglön halki Överöhön, sieltä kaunis merimatka Ejderillä Snäcköhön Kumlingeen ja pyörällä lähelle Kumlingen keskustaa Länsmans eli Vallesmannin majataloon (entinen sairaala/sairastupa), yhteensä 17 km. Överössä oli pieni jännitysmomentti: laivaamme ei kuulu ja rannalla huomasimme ilmoituksen, jonka mukaan olisi pitänyt soittaa viimeistään 10 min. aikaisemmin laivaan ja ilmoittaa, että satamassa on matkustajia. Soitin hädissäni laivaan ja kuulin, että se on ajanut poikkeavaa reittiä ja on tulossa myöhässä. Länsmans värdshus eli Vallesmannin majatalo on entinen sairaala ja hyvä majapaikka, ja erinomaiset sängyt. Aamiainen oli kauniissa juhlasalissa. Illalla oli avoinna kioski, mistä olisi saanut olutta ja väkevämpääkin. Muita asiakkaita oli hyvin vähän, toivottavasti muulloin on enemmän, muuten majatalo ei pitkään pysy pystyssä eikä edes kunnossa. Illalla ajelimme vielä katsomassa keskustaa, löysimme sieltä kaupan, jota ei ole merkitty Ahvenanmaan kartalle (ei myöskään viime kesän Saltvikin kauppaa ja Degerbyn kauppa oli merkitty kartalla kioskiksi) ja viitan kirkolle, mutta jätimme siihen tutustumisen aamuun. Paluumatkalla tutustuimme Fälbergiin, 1808-sodan muistomerkkiin.

Seuraavana aamuna etsimme vaellusreitin/luontopolun lähtöpaikkaa ja kun emme löytäneet, lähdimme kirkolle. Sitä kohti oli vain yksi viitta ja ajoimme ja ajoimme eteenpäin ja luulimme jo ajaneemme ohi, kun Pyhän Annan kirkko löytyi metsän keskeltä. Ehkä kaunein pieni kirkko, minkä olen koskaan nähnyt, seinät ja katto täynnä noin v. 1500 fransiskaanisen perinteen mukaan tehtyjä maalauksia. Lopuksi Kumlingella kävimme kirpputorilla kahvilla ja kaupassa pienillä ruokaostoksilla.

Matka laivalla Kumlingesta Vårdölle Humnmelvikiin sujui hyvin ja nautimme upeista merimaisemista
kuten aiemmillakin merimatkoilla. Niiden takiahan sitä Ahvenanmaalle olin tullutkin: vähän pyöräilyä ja paljon kauniita maisemia ja kalliosaaria. Laivamatkoista piti tänä vuonna maksaa jotakin; Vikingin voucherin mukaan hengeltä 6 euroa, mutta se kattoi kaikki kolme merimatkaa saarelta saarelle. Vårdölläkin pistäydyimme kirkossa. En ollut sitä edellisenä kesänä huomannutkaan tai en ainakaan pysähtynyt katsomaan. Sitten vielä muutama kilometri eteenpäin ja majoittuminen Prästö campingin mökkiin. Emäntä selitti kahdella kielellä illalla, että hän antaa meille illalla aamiaisen ja kahvin termoksessa mukaan. Ihmettelimme kovasti ja tulimme takaisin katsomaan toimisto-ravintolarakennusta ja huomasimme, että se aukeaa klo 9. Kysyimme sitten vielä uudelleen, emmekö voi tulla sinne yhdeksältä aamiaiselle. Sopihan se. Hän oli varmaankin olettanut, että meillä on aamulla kiire Hummelvikiin laivalle. Meillähän ei ollut mitään kiirettä. Seuraavan päivän matka Godbyhyn oli vain noin 15 km.

Illalla ajoimme vielä kilometrin tai pari Bomarsundiin ja kiersimme kävellen linnoituksen ympäri. Se oli yllättävän pitkä kierros. Joskus aiemmin olen ihmetellyt vain paria muurinpätkää. Kävelyllä huomasimme, että päivällä oli ollut Bomarsund-päivät ja että ne jatkuvat vielä seuraavana päivänä eli sunnuntaina.
Huomasimme myös viitan Djävulsbergille ja päätimme käydä siellä seuraavana päivänä. Senpä teimme. Jätimme melko pian pyörät tiepuoleen ja kävelimme pääosan 800 metrin matkasta (ja sama takaisin). Oikeastaan tie ei vienytkään Djävulsbergille vaan sieltä näki Paholaisen vuoren eli korkeimman kohdan vieressä. Mäellä, jonne tie siis vei, oli linnoitusraunio ja aivan upeat maisemat joka suuntaan.

Bomarsundin kentällä oli päivän ohjelma ehtinyt alkaa sillä välin, mutta sitä riitti vielä pitkään ja viihdyimme siellä hyvin. Kuuntelimme mm. kahta hyvää lauluryhmää: Dur-rackarna ja Tranvik Qvinns sekä enemmän tai vähemmän esitelmiä ym ohjelmaa, söimme aitoa Ahvenanmaan pannukakkua luumukiisselin kanssa ja tietysti kahvia. Kirjailija Mikael Paasikivi möi siellä kirjojaan (dekkareita, oletan) ja ostin niistä yhden, joka tapahtuu Bomarsundissa. En ole ehtinyt vielä lukea sitä, olen lopetellut matkalukemisiani.

Bomarsundista jatkoimme kohti Kastelholmaa. Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo sulkeutui, kun sinne ehdimme, mutta alue oli avoin, joten siellä pystyi kiertelemään. Sieltä Kastelholman linnaan, johon ehdimme tutustua puolen tunnin ajan.

Sitten vielä lyhyt pyöräily Godbyhyn. Ajoin Uffe på bergetin ohi, luulin, että se on joku lasten huvipaikka. Siellä olisi ollut näkötorni ja kahvila, kahvila tosin kiinni silloin. Majoituimme Godby hotelliin, joka on entinen sairaala. Hyvä huone ja kylpyhuone, henkilökunta kiinalaisia(?). Hotellissa oli myös baari ja uima-allas, ravintolakin joidenkin mainosten mukaan, mutta se ei ollut toiminnassa. Godbyssä on Thai-ravintola, mutta se meni kiinni jo 20.30, emmekä olisi ehtineet syödä siellä rauhassa. Niinpä menimme paikkakunnan toiseen ravitsemusliikkeeseen eli hampurilaisbaariin. Tilasimme jonkun meksikolaisannoksen, joka oli kepablihaa ja ranskalaiset perunat sekä vähän tulista kastiketta. Kelpasi kyllä nälkäisille. Kahvia ei ollut valmiina, mutta meille keitettiin tuoretta. Hyvä palvelu ja näytti olevan hyvin suosittu paikka.

Viimeisenä päivänä ajelimme sitten rauhalliseen tahtiin pyöräilyreittiä pitkin Maarianhaminaan. Veimme siellä pääosan tavaroista laivaterminaalin lokeroon ja kiertelimme kaupungilla. Museossakin kävimme. Kuuden maissa palautimme polkupyörät vuokraamoon ja menimme tutustumaan museolaiva Pommerniin, siellähän turistin täytyy ehdottomasti käydä! Olimme siellä muutamaa minuuttia vaille klo 18 ja lipunmyyjä sanoi paikan menevän kiinni klo 18. Ihmettelin kovasti, kun olin mielestäni lukenut, että se on avoinna klo 19 saakka. Käännyimme pois, mutta tutkin vielä ilmoitustaulua, ja sen mukaan Pommern on heinäkuussa avoinna klo 19 saakka. Vähitellen lipunmyyjä uskoi meitä ja pääsimme sisään! Laiva on kyllä tutustumisen arvoinen. Olen ollut siellä sisällä edellisen kerran lähes 30 vuotta sitten, joten oli korkea aika tutustua siihen uudelleen.

Laiva Helsinkiin lähti vähän ennen puolta yötä. Menimme suoraan hyttiin. Sängyt eivät olleet valmiina, eikä missään näkynyt ohjeita, miten ne avataan. Aikamme niitä ihmettelimme ja lievällä väkivallalla sain alasängyn auki. Yritimme väkisin kiskoa myös yläsänkyä auki, kunnes seuralaiseni huomasi jonkun vivun sängyn päädyssä. Me olemme pitkiä naisia ja ihmettelimme, miten 155-senttiset ylettyisivät avaamaan yläsängyn. Tai laivan baareissa pitkään viihtyneet osaisivat.